Hyvää uutta vuotta kaikille!

Sain joululahjaksi The Sims 3 Täyttä Elämää- lisäosan, ja vaikka otinkin varmuuskopiot niin Gonzálesit sekosivat tästä:s joten tämä oli Pretty Gonzálesin loppu.

Mutta aloitin nyt uuden legacyn: lcharrington.blogspot.com/

Sekä Ana Lucialla että Kleolla oli totutteleminen kahteen pieneen vauvaan, joita tarvitsisi koko ajan olla katsomassa perään. Ana Lucialla oli luontainen äidinvaisto, toisin kuin Kleolla, joka ei oikein tiennyt mitä vauvojen kanssa pitäisi tehdä. 

Uusi sukupolvi sulatti Pedron ja Estellan sydämet ja he suutelivat toisiaan pitkään ja intohimoisesti.

Kaiken härdellin keskellä Santana kasvoi pennusta aikuiseksi. Pedro oli käynyt ostamassa lemmikkieläinkaupasta sille lahjaksi hienon punaisen puseron, joka oli ihanan lämmin. 

 "Toivottavasti äiti olet nyt ylpeä minusta", Ana Lucia sanoi äitilleen. 
"Ana rakas, minä olen aina sinusta ylpeä, teit sitten mitä tahansa!", Estella sanoi ja halasi tytärtään. 

Yölliset heräämiset, kahden pienen vauvan ruokkiminen, vaippojen vaihtaminen, jatkuvat helliminen. Kahden vauvan tuoma vastuu yllätti Ana Lucian ja Kleon. Mutta silti he olivat hyvin onnellisia. 

Santana oli hyvin mustasukkainen uusien perheenjäsenien takia, koska se oli tottunut siihen että sai aina Kleon huomion.

Ajatus siitä että joku jatkaisi Gonzálesin sukua sai Estellan huokaisemaan helpotuksesta. Luisa oli todella usein Estellan sylissä, ja Estella salaa mielessään piti Luisaa tulevana prinsessana. 

Talon pihalle oli ilmestynyt käärmeitä ja hiiriä. Kleo päätti kouluttaa Santanan eliminoimaan nämä uhat. Eihän se olisi kivaa, jos joku eläin hyökkäisi vielä Diegon tai Luisan kimppuun. 

"Hyvä tyttö, isin tyttö, minä olen todella ylpeä sinusta", kehui Kleo Santanaa, sillä Santana oli onnistuneesti pyydystänyt hiiren ja tuonut sen Kleon luokse.  

Ana Luciaa ahdisti äitiys. Kyllä hän siitä nautti, mutta mielummin hän olisi ollut töissä jahtaamassa rikollisia. "Enää viikko niin äitiyslomani päättyy", Ana toisteli päänsä sisällä. 

Pedro ei jaksanut hössöttää lapsenlapsiensa perässä. Hänestä oli hauskempaa lenkkeillä Santanan kanssa. He saattoivat käydä monien kilometrien lenkille, ja vielä monesti päivässä. 

Lapset väsyttivät sekä Kleoa että Ana Luciaa, eikä heillä enää riittänyt aikaa toisilleen. Varsinkin Ana oli hyvin huolestunut tästä. Heillä oli ollut Kleon kanssa niin sanottu kuiva kausi päällä viimeiset kaksi viikkoa. 

Yhtenä iltana Kleo kuitenki päätti yllättää vaimonsa, ja siitäkös Ana olikin iloinen. Nuoren parin lempi kukoisti jälleen kerran. 

Viikko lähestyi loppua, ja kohta Ana Lucia palaisi takaisin töihinsä. "Rakas, pärjäätkö sinä täällä kotona lasten kanssa kun minun on ylihuomenna palattava työelämään?", Ana kysyi Kleolta. "Eiköhän me pärjätä höpönassuni", Kleo vastasi ja jatkoi aamupalan kokkaamista. 

"Isä, sinun täytyy sitten auttaa Kleo lastenhoidossa jos hän ei itse pärjää", Ana kertoi isälleen aamiaispöydässä. Kleo mulkaisi Anaa, koska hän halusi pärjätä lastensa kanssa itse ilman apua. "Juu juu…", Pedro vastasi.

"Minulta kysyvät apua, justiinsa, minähän en sitä pojua auta. Pärjätköön itse lastensa kanssa. Välillä tekisi vaan niin mieli näyttää sille taivaan merkit!", Pedro möyhkäsi alakerrassa.

Sunnuntai-iltana oli kaksosten synttärit. Kakkua ei ollut, mutta tunnelma oli korkealla. Kleo auttoi Luisaa kasvamaan, mutta häntä inhotti ajatus tulevasta uhmaiästä. 

Ana Lucia taas piti huolen että Diegosta kasvoi taapero. Jostain kumman syystä Diegolle ilmestyi vaaleat hiukset, jotka aiheuttivat kohua perheessä. Kleo epäili jo Anaa pettämisestä, mutta tutkittuaan omaa sukupuutaan selvisi että hänen isoäidillään oli myös olleet vaaleat hiukset. Sieltä tukka lienee periytyneen.

Santanan ja Kleon välit korjautuivat pikku hiljaa, ja heistä tulikin taas parhaat ystävät. Santana sai myös uuden luonteenpiirteen, seikkailija. 

Viimeisenä vapaapäivänään halusi Ana Lucia viettää aikaa lapsiensa kanssa. Hän opetti Diegon kävelemään, ja nautti jokaikisestä minuutista poikansa kanssa. 

Luisa nautti olostaan omissa oloissaan. Lapsien yhteinen leluarkku oli Luisan lempipaikka hengailla.

Suuri päivä koitti vihdoinkin. Ana Lucia palasi takaisin töihin tavoittelemaan ylennyksiä. Hänellä olisi suuri urakka, jos hän haluaisi suorittaa yhden tehtävistään (pääse urasi huipulle).

Vihdoinkin kun Luisa meni nukkumaan, käytti Diego tilaisuutensa hyväksi ja kiipesi Luisan leluarkkuun. Jos Diego olisi jäänyt Luisalle kiinni leluarkkuun kiipeämisestä, olisi Luisa suuttunut Diegolle tästä. Mutta Diegon onneksi Luisa nukkui syvää ja sikeätä unta.  

Työpäivän loputtua Ana Lucia sai kuulla että hän oli ansainnut ylennyksen ja sekös häntä hymyillytti. Nyt hänen koko perheensä voisi olla ylpeä hänestä.

Kotona Ana ryntäsi yläkertaan lastensa luo rutistamaan heitä. 8 tuntia erossa rakkaista lapsista oli hänelle pitkä pitkä aika. "Äiti on nyt kotona kullanmuru", Ana Lucia lässytti Diegolle. 

Estella päätyi jälleen kerran poliisiasemalle. Hän sai jo toisen varoituksen rahan väärentämisestä, ja seuraavasta varoituksesta hän joutuisi vankilaan. Niinpä Estella päätti ottaa lopputilin töistä. 

Kun Pedro kuuli vaimonsa poliisiasemaseikkailuista, hän ei todellakaan ollut iloinen. Häntä hävetti vaimonsa seikkailut. 

Santanasta tuntui siltä että taas se oli unohdettu. Ana Lucia onneksi huomasi sen oudon käytöksen, ja päätti piristää koiraa. Keskiviikko ilta vietettiin keppiä heittelemällä, välillä harjattiin Santanan turkkia ja tietenkin ruoka oli gourmeeta. 

Luisa oli jo melkein lapsi, eikä vielä osannut kävellä, puhua tai käytä itsenäisesti potalla. Kleo päätti opettaa näin viime metreillä lapselleen nämä kaikki taidot. Anaa harmitti kun hän ei ehtinyt osallistua tyttärensä elämään. 

"Minua harmittaa kun sinä yksin huolehdit lapsista, ja minä en ikinä ehdi", Ana huokaisi. Kyynel valui hänen silmästään. "Kultaseni, minä tiedän että yrität parhaasi, ja tiedän myös sen miten tärkeätä työsi on sinulle", Kleo sanoi ja halasi Ana Luciaa. 

Estellan ja Pedro olivat jälleen kerran rakastuneita toisiinsa. Vaikka Estellasta tuntui joskus siltä, että hän oli Pedron kanssa vain velvollisuutensa takia, niin nyt hänestä tuntui siltä että hän rakasti Pedroa oikeasti. 

Kaksosilla oli kaksi lelua, leluarkku ja rummut. Kumpi sai leikkiä millä ja milloin aiheutti hirveitä riitoja. Diego oli aina vetämässä siskonsa hiuksista, ja Luisa yritti teroittaa hampaitaan pureksimalla Diegon varpaita. 

"Sinä et saa syödä Diegon varpaita!", Estella räyhäsi Luisalle. Luisaa itketti, hänhän vain halusi kostaa veljelleen ja näyttää kuka on yläkerran pomo! 

Kleo alkoi jo vakavissaan harkita töihin menemistä lemmikkieläinkauppaan, koska Santanasta huolehtiminen ja hoitaminen oli hänestä aivan ihanaa. 

Mutta kuultuaan vaimonsa uudesta ylennyksestä sai se hänet luopumaan ajatuksesta. Eihän rahaa enää tarvittaisi, kun Ana Lucia tienasi rahaa joka viikko enemmän. 

91 vuoteen päästyään oli Estellan aika poistua maailmasta. Hän eli pitkän ja onnellisen elämän. Hän sai kolme ihanaa lasta, ja kaksi lastenlasta. Estellaa ei pelottanut kuolema, sillä hän oli onnellinen päästyään ikuiseen lepoon. 

Pedro oli todella surullinen vaimonsa kuolemasta. Hän yritti näyttää pirteältä, ja siltä että häntä ei jaksaisi kiinnostaa koko asia, mutta asia ei ollut niin. Välillä hän juoksi vessaan, lukitsi oven ja istahti vessan lattialle itkemään suruunsa. 

Ana Lucia ja Kleo taas keksivät oman tapansa surun unohtamiseen. 

Pedro ei koskaan aikaisemmin ollut huolehtinut lapsenlapsistaan, mutta nyt hän halusi antaa heille huomiota. Diegossa ja Luisassahan virtasi Estellan veri. Vaikka Estella kuoli, onnistui hän tuoda Pedron ja muun perheen yhteen. 

 

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Pretty Gonzáles jatkuu jälleen joulun jälkeen :) 

Kleo oli viimeiset viikot käyttänyt siihen että hän oli yrittänyt tutustua paremmin Ana Lucian perheeseen. Varsinkin Carlos oli todella tykästynyt Kleoon, ja tekivät paljon asioita yhdessä.  

Vanhuus toi mukanaan kaikenmaailman sairauksia, ja Estella ei ollut asiasta yhtään innoissaan. Nykyään hänellä piti aina olla mukanaan nenäliina, koska hänen nenänsä vuoti jatkuvasti. Ällöttävää. 

Javier olí oma persoonaansa. Hän oli pahan neron yhdistelmä. Shakin peluu oli hänen intohimonsa, ja aina kun hän voitti vastustajan, hän nauroi pahaa nauruaan: muahahahahah. 

Pedro ei oikein vielä tiennyt miten suhtautua Kleoon muuttamiseen taloon. Vaikka hän oli onnellinen tyttärensä puolesta, niin ajatus Anasta ja Kleosta intiimeissä puuhissa yläkerrossa sai hänet kavahtamaan. 

Yläkerrassa tosiaan tapahtui. Kleo oli koko päivän istunut sängyn reunalla ja kerännyt rohkeutta siihen että kosisi Ana Luciaa. Ana Lucian tullessa töistä kotiin, oli Kleo valmis. Hän polvistui Ana Lucian eteen ja Ana Lucian silmät suurenivat.
"Ana Lucia, rakkaani, tulisitko minun vaimokseni?", Kleo kysyi.
"Oi rakas, tottakai minä tulen!" Ana Lucia huudahti ja otti sormuksen vastaan.

Ana Lucia oli niin iloinen tapahtuneesta, ja vielä yllättynytkin, ja hypähti Kleon syliin. Nyt hän ei olisi enää sinkku, vaan hänellä olisi oma rakas mies, joka rakasti häntä ylikaiken. 

Pedro otti Kleon puhutteluun asiasta. Hän oli vähän vihainen tyttärelleen ja Kleolle. "Sinä sitten menit kosimaan tytärtäni ilman että kysyit minulta lupaa?", Pedro sanoi ja loi kylmän katseen Kleoon. "Niin minä tein, mutta jos ollaan tarkkoja niin kysyin vaimoltasi Estellalta luvan ja hänelle asia oli ok", Kleo vastasi.
"Estella antoi luvan? Hemmetin nainen", Pedro tuumasi. 

Kaiken onnen keskellä kasvoi Carlos aikuikseksi. Yhdeksi uudeksi luonteenpiirteekseen Carlos sai ajoneuvointoilijan. Se sai Carlosta miettimään että jos hän sitten perustaisi oman autofirman… 

Pedron ja Carloksen välit olivat tulehtuneet. Mitä tahansa Carlos teki, niin Pedro oli aina valittamassa siitä. "Minähän lähden täältä heti kun Javier on täysi-ikäinen!", Carlos uhosi. Välillä Pedro mietti oliko hän kenties liian ankara lapsilleen. 

Kleo jatkoi talonmiehenä toimimista. Vaikka hommasta ei rahaa saanut, niin hänellä oli katto päänsä päällä ja joku aina tekemässä hänelle hyvää ruokaa. Mitä muuta mies tarvitsisi? 

"Minä kävin asuntoesittelyssä, ja löysin meille täydellisen vuokra-asunnon, ja tosiaan vuokrasin sen jo", Carlos kertoi Javierille. "Sehän on hieno homma, maltan tuskin odottaa sitä että olen täysi-ikäinen ja että pääsemme muuttamaan sinne", Javier vastasi. 

Seuraavana iltana Ana Lucia päätti yllättää Kleon ja perheensä. Hän puki hienoimman mekkonsa päälleen ja marssi keittiöön Kleon luo. Kleo oli juuri laittamassa ruokaa, ja hän yllättyi kun Ana Lucia seisoi hänen edessään upeissa vaatteissa. "Mennään nyt naimisiin, minä haluaisin sitä", Ana Lucia sanoi. 
"Entä sormukset?" Kleo ihmetteli. "Lainataan äitin ja isän", Ana vastasi.

Tilaisuus oli pieni ja nopea, mutta pääasia oli se että Ana Lucia ja Kleo olivat nyt mies ja vaimo. "Minä rakastan sinua aivan kamalasti", Kleo kuiskasi Ana Lucialle. Ana vain hymyili ja silitti tuoreen miehensä selkää. 

Häälounas oli hyvin yksinkertainen. Pastaa juustokastikkeessa, mutta minkäs teet kun rahaa ei ole? Kleo ei pystynyt keskittymään ruokaan, sillä hänellä oli vain mielessään tuore vaimonsa, joka näytti upealta mekossaan. 

Vielä samana iltana Javier kasvoi aikuikseksi, ja uudeksi luonteenpiirteeksi hän sai kleptomaanin. Hänen katsestaan voi jo huomata että tuo poika tulee vielä kerjäämään vaikeuksia. 

Carlos ja Javier pakkasivat tavaransa ja ottivat taksin uuteen naapurustoon. Pojat halusivat aloittaa yhteisen elämän kaukana Pedrosta. Aikamoinen yhdistelmä kyllä nuo kaksi, tuleva autofirman pomo ja kleptomaani. 

Ana Lucia oli onnellinen jälleen kerran. Hänellä oli elämänsä rakkaus, upea talo, hänen tukkansa kiilsi auringon valossa eikä rahasta ollut puutetta. Voisiko asiat olla paremmin? 

Eräänä päivänä Kleo päätti ottaa esille vakavan asian. "Minä olen huomannut että elämämme kaipaisi jotain uutta ja jännittävää", hän sanoi. Ana Lucia oli onneissaan, halusiko Kleo lapsia hänen kanssaan. 
"Mitä tarkoitat rakas?", Ana Lucia kysyi. 
"Minä ostin meille koiran!!", Kleo kiljahti. Ana Lucia katsoi miestään kuin idioottia.
"Et voi olla tosissasi?", Ana sanoi. 

Kyllä vain, Kleo oli hyvin tosissaan sillä iltapäivällä kurvasi auto heidän pihatielleen. Autosta asteli ulos pieni koiranpentu, tyttö vielä. "Minä tiedän sopivan nimen koiralla, Santana!", Kleo kertoi Ana Lucialle.
"Ihan miten vaan…"Ana Lucia vastasi. Hän ei oikein jaksanut innostua kuolaavasta koirasta. 

Kleo taas oli ihan myyty. Hän ja Santana leikkivät kaiket päivät, ja heistä tulikin nopeasti parhaat ystävät. Kleosta pieni Santana oli säälittävä, sillä se ei osannut vielä kunnolla haukkuakkaan. 

Estella pääsi poliisiauton kyytiin. Hän oli ollut töissä opettelemassa kassakaapin tiirikointia, kun poliisiauto ajoi pihaan ja poliisit ryntäsivät sisälle ja pidättivät kaikki. Estellaa ei hävettänyt, 67 vuotias ja poliisit pidättää. Vau. 

Hän pääsi vasta seuraavana iltana pois putkasta. Putkassa kuulee kyllä kaikkea. Joku mies oli kailottanut putkan perältä miten kiljua tehdään. 

Ana Lucia oli vähän mustasukkainen Santanalle, sillä se sai Kleon kaiken huomion. Ana tiesi että ainakin yhdestä asiasta Kleon olisi pakko olla kiinnostunut. 

Pieni Santana oli viaton pikku hauveli. Se oli niin pieni ettei päässyt yksin yläkertaan, ellei kukaan kantanut sitä sinne. 

Santanan suurin ihailija oli varmaankin Pedro. Pedrosta Santana oli maailman lutuisin koira, ja koira piristi hänen päiviään. 

Ana Lucialle oli tärkeää uransa takia, että hänen kuntonsa pysyisi kohdallaan. Eihän tukevampi poliisi voisi päästä uransa huipulle, ja Ana tosiaan halusi uransa huipulle. Se olisi hänen tavoitteensa.  

Kleon tavoite oli kasvattaa Santanasta tottelevainen koira. Ketään muuta Santana ei totellut paitsi Kleoa, yllätys. 

Ikäerosta huolimatta Estella ja Ana Lucia tulivat hyvin toimeen keskenään. He saattoivat viettää koko sunnuntain sohvalla katsellen erilaisia sisustusohjelmia. Pedro tai Kleo eivät ymmärtäneet miksi televisiolle piti uhrata koko päivä. 

Pian aikaa uhrattaisiin jollekkin muulle, nimittäin lapselle. Kyllä vain, Ana Lucia huomasi yksi aamu olevansa raskaana. Hän tunsi kuinka lapsi potki hänen mahassaan. "Arvaa kultaseni mitä? Me saamme lapsen!", Ana Lucia kertoi miehelleen. "Minä tunsin sen potkun! Tämä uskomatonta", Kleo huudahti. 

"Oletko varma että lapsiasia on sinulle ok?", Ana Lucia kysyi vielä Kleolta. "Rakas, lapsemme ovat meidän rakkautemme hedelmiä joten tottakai asia on minulle ok höpönassu", Kleo vastasi. Ana Lucia halasi miestään onnellisena. 

Ehkä raskausajan hormonit, tai sitten Ana Lucia vain yksinkertaisesti pehmeni, mutta hän ja Santana alkoivat tulla toimeen keskenään. Santana tykkäsi nuolla pienellä kielellään Ana Lucian pehmeää ja hentoa kättä. 

Kun Ana Lucia kertoi äidilleen raskaudesta, oli Estella hämillään. Hän oli aina pelännyt että hän kuolisi ennen kuin näkisi lapsenlapsensa, ja nyt hän jaksoi uskoa että niin ei kävisi. "Olen kultaseni ylpeä sinusta", Estella sanoi ja kuunteli Ana Lucian mahaääniä. 

"Rakas lupaa minulle että lapsi ei tule muuttamaan meidän välejämme", Kleo sanoi Analle. Ana katsoi miestään hämillään ja vastasi: "Mikään ei voisi ikinä tulla meidän väliimme". 

Estellan soitti tottakai myös Carlokselle ja Javierille tiedottaakseen heille uudesta tulevasta sukulaisesta. Pojat eivät jaksaneet innostua Ana Lucian onnesta, sillä heillä oli kuulema tärkeämpiäkin asioita mietittävänä.  

Santana se jaksoi kiusata Estellaa. Kun muut olivat nukkumassa tai töissä ja Santana ja Estella olivat kahdestaan kotona, niin Santanan oli aina ihan pakko pissata olohuoneen lattialle ihan vain että Estella pääsisi siivoamaan. 

Kleohan ei uskonut mitään pahaa pikku koirastaan. Miten niin ihana pieni höppänä voisi haluta kiusata ketään. Santanan tarvi vain laskea korvansa alas, ja katsoa Kleo surullisella ilmeellä niin Kleo ei voinut olla vihainen sille. 

Naapuruston koirat ja kissat piinasivat Gonzálesien roskalaatikkoa. Joka yö joku kävi kaatamassa sen, mutta kuka? Ana Lucia oli aina hyvin vihainen aamuisin, kun hän huomasi että joku oli taas kaatanut roskiksen.  

"Milloin sinä pikku vaavi tulet sieltä ulos jo? Minä en jaksaisi enää odottaa, sillä onhan tässä jo yhdeksän kuukautta kohta odotettu", Kleo tiuskasi Ana Lucian megamahalle.
"Eiköhän se pikkuinen sieltä kohta tulla tupsahda", Ana Lucia vastasi optimistisena. 

 Ja niinhän siinä kävikin. Ilalla Ana Lucian ollessa torkkumassa, hän heräsi yhtäkkiä koviin kipuihin. Sitten kun hän yritti nousta ylös niin hänen lapsivetensä menivät. 
"KLEOOOOOOOO auta minua!!", Ana Lucia huusi hädissään. Kleolla oli itselleen täysi työ ettei hän pyörtyisi. 

 

Loppujen lopuksi Ana Luciahan se oli joka taksin tilasi, sillä Kleo oli aivan liian järkyttynyt eikä hän saanut sanaakaan suustaan. Sairaalaan päästyään Ana Lucia kiidätettiin synnytysosastolle.

Ja 13 tuntia myöhemmin Ana Lucia astui sairaalaan ovista ulos sylissään pieni poika. Poika sai nimen Diego, ja Diegon luonteenpiirteitä ovat: urheilullinen ja sikeä uninen.

Hetkeä myöhemmin sairaalaan ovet kävivät taas. Kleo käveli taksille päin myös pieni nyytti sylissään. Mutta tässä nyytissä olikin tyttö! Tyttö sai nimekseen Luisa, ja hänen luonteenpiirteitä ovat: kaikesta kiinnostunut ja ulkotilaihminen. 
Ana Lucia ja Kleo olivat nyt kaksosten vanhemmat. 

Pedro kasvoi myös vanhukseksi, ja ymmärsi mitä hänen vaimonsa oli kokenut. Vanhuus ei ollutkaan niin helppoa. Selkää jomotti, kuulo huonontui ja kaikenlisäksi Pedro harkitsi jopa silmälasien ostamista. 

Ana Lucia päätti kertoa äitilleen Pedrosta. "Minä äiti olen rakastunut ihanaan mieheen", Ana Lucia kertoi. Ana Lucialle oli tärkeää että hänen äitinsä kelpuuttaisi hänen elämänsä rakkauden.

Estella hymyili onnesta. "Ihanaa tyttäreni että olet löytänyt miehen, joka tekee sinut onnelliseksi. Mutta muista että parisuhteessa on sekä ylä- että alamäkiä", Estella sanoi ja halasi tytärtään. 

65-vuotiaaksi Estella oli vielä haka työntekijä. Hän ei todellakaan ollut vielä valmis jäämään eläkkeelle. Ylennyksiä sateli, mutta silti Estella oli varma että hän ei tulisi ylenemään viidennelle tasolle työelämässään. 

Carlos ja Javier pitivät hauskaa keskenään. Heillä ei oikeastaan koskaan riidelleet, vaan he kertoivat toisilleen kaiken. Ana Lucia tunsi välillä olonsa ulkopuoliseksi, sillä Carlos ja Javier eivät aina ottaneet häntä huomioon. 

Päivän sanomalehdessä ei ollut kummoisia työpaikkoja. Ana Lucia halusi ehdottomasti töihin lainvalvojaksi. Hän halusi olla se työpaikan kuumis, ja rikollisten unelmapoliisi. 

Pedro ei oikein vieläkään pystynyt sulattamaan vanhuuttaan. Hänen mielenterveys ongelmansa sen kun vain pahenivat.

"Enkö minä sanonut että kaatopaikka- ja energiajätettä ei laiteta samaan roskiin!! Oletko sinä tyhmä vai vajaa?", Pedro huusi Estellalle. Estella oli hiljaa. Hän ei enää jaksanut riidella Pedron kanssa, sillä heidän avioliitostaan ei enää rakkautta löytynyt. 

Ana Lucian ja Kleon välillä oli rakkautta vaikka muille jakaa. He viettivät melkein kaikki viikonpäivät yhdessä, ja tutustuivat toisiinsa lisää. Mutta Ana halusi enemmän. 

"Minä olen miettinyt, että haluisitko kenties muuttaa minun ja perheeni luo asumaan?", Ana Lucia kysyi. Kleo otti Ana Luciasta kiinni ja vastasi: "Se olisi rakas ihanaa, mutta haluaisin kyllä tavata perheesi sitä ennen". Ana hymyili, kohta heitä ei voisi erottaa mikään!

Carlos kasvoi komeaksi teiniksi. Harmi että haasteen nimi on prinsessan paratiisi, eikä prinssin paratiisi. Hänen kouluarvosanansa oli 10, tietysti. 

Ei enää kuin pari päivää niin Kleo muuttaisi taloon, ja Ana Luciaa odotti sitä päivää kuin kuuta nousevaa. Hän ei saanut unta, eikä ruoka maistunut. Sitä se rakkaus teettää. 

Javier harjoitteli jo nuorena naisten iskemistaitojaan. Tietenkin vanhempiin naisiin, koska puumanaiset on kuumimpia.

Oli se päivä kun Kleo saapui taloon tutustumaan Gonzálesin perheeseen. Kaikki muut tuntuivat ottavan hänet hyvin vastaan, lukuunottamatta Pedroa. Hän ei pitänyt siitä että toinen alfauros muuttaisi taloon. 

Carlos olí mielenkiintoinen persoona, en voi muuta sanoa. 

Mutta koulussa Carlos oli hyvä. Kokeista hän sai pelkkiä kymppejä, ja kaikki opettajat ylistivät hänen taitojaan ja tietojaan. 

Estella sai uuden ylennyksen, enää pari niin hän olisi saanut missionin suoritettua, mutta ehtiikö hän ennen kuin hänen aikansa koittaa? 

Nuoren parin rakkaus kukoisti. Ana Lucia stailasi Kleosta komean miehen. 

Kleo halusi että hänellä ja Anan veljillä olisi hyvät välit, sillä onhan se plussaa jos tyttöystävän perhe ei vihaa. Carlos ja Kleo tulivatkin hyvin toimeen, ja he huomasivat olevansa aika samanlaiset luonteiltaan. 

Pedro oli saanut ylennyksen toimistonjohtajaksi, ja perhe oli melko rikas. Joten perhe päätti yhteismielin että nyt rakennettaisiin talo uudestaan. 

Estella oli väsynyt muutosta ja edestakaisin säätämisestä. Hän ei halunnut enää muuttaa mitään talossa. 

Kun muut olivat menneet nukkumaan, Ana Lucia ja Kleo viettivät romanttisen illallisen yhdessä. "Minusta on ihanaa nyt kun sinä asut täällä", Ana sanoi ja hymyili Kleolle. "Niin minustakin rakkaani, en halua viettää enää päivääkään erossa sinusta", Kleo vastasi.

Pedro se jaksoi kehittää taitojaan, sillä hänen mielestään ei voinut ikinä olla liian vanha itsensä kehittämiseen. 

Carloksen aamutossut=romantiikan tappajat. 

Ensimmäinen yhteinen yö oli romantiikkaa ja lempeä täynnä. "Minusta tuntuu etten nukkunut minuuttiakaan!", Ana sanoi ja otti Kleo käsistä kiinni. "Ensi yönä uusiksi, vai mitä pupu;)", Kleo sanoi. 

Kleo oli sellainen mies että hän ei oikein välittänyt työnteosta. Kyllä hänen mielestään olisi kivaa jos olisi paljon rahaa, mutta ajatus töihin menosta sai hänen ihonsa kananlihalle. 

Veljekset tekivät aina yhteistuumin läksyjään. Javieria tosin ärsytti se välillä, sillä Carlos oli häntä viisaampi ja hän tiesi aina kaikkeen vastaukset. 

Samana iltana Javier kasvoi teiniksi. Ainoastaan Pedro ja Carlos jaksoivat seurata perheenjäsenensä kasvua, sillä muilla oli kiireitä. Estella nukkui ja..

Nuori pari oli niin keskittynyt toisiinsa, että he eivät nähneet muita kuin toisensa. 

Estellaa ei inhoittanut Ana Lucian ja Kleon rakkaus ja lääppiminen. Hän vain muisteli aikaa, jolloin hän oli tavannut Pedron ja kuinka he olivat olleet toisissaan kiinni kokoajan. 

Talossa syttyi suuri tulipalo ja koko keittiö paloi. Pedro oli aivan raivoissaan tästä, sillä nyt hänen täytyisi ostaa uudestaan kaikki keittiön kodinkoneet, ja ne eivät olleet halpoja. 

"Sinä pölkkypää, voisit välillä auttaa mutsia ja faijaa etkä vain laiskotella television ääressä, ymmärrätkö?", Ana raivosi Javierille. Javier ei vastannut mitään siskolleen, koska häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Anan ongelmat. 

Oli suuren päätöksen aika. Ana mietti pitkään oliko hän tehnyt oikean ratkaisun, sillä tämä ratkaisu vaikuttaisi hänen ja Kleon suhteeseen. 

Ana käveli kauhusta jäykkynä talon yläkertaan, missä Kleo jo odottikin häntä. "Kulta missä sinä olet ollut koko päivän", Kleo kysyi. Ana oli hetken hiljaa, ja mietti mitä sanoisi rakkaalleen. "Minä olin kaupungilla, taino poliisiasemalla, ja minä… minä pääsin töihin sinne!!", Ana riemuitsi. Hän pelkäsi Kleon reaktiota, sillä tiesi ettei Kleo välittänyt työnteosta.

"Sehän on rakas hienoa! Onneksi olkoon", Kleo vastasi ja suuteli Anaa. 

Seuraavana päivänä olikin Anan ensimmäinen työpäivä, ja ai että kun häntä jännittikin. Mutta hyvinhän se sitten menikin. 

Kleo keskittyi talon siivoukseen, sillä hänen sisällään asui siivousintoilija. Silti hän päivittäin mietti omaa elämäntarkoitustaan. Ehkä hän vielä joku päivä keksisi sen…..

Eräänä päivänä kun Estella ja Kleo olivat kahdestaan kotona, keräsi Kleo itsensä ja käveli Estellan luo. "Minä tosiaan rakastan sinun tytärtäsi, ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Joten mietin, onko se ok jos minä kosin häntä?", Kleo sanoi. Estellan kasvoille nousi hymy. "Poikani, tee niin ja tee tyttäreni onnelliseksi", Estella vastasi.

Pian olisi aika kun Carlos ja Javier kasvaisivat aikuisiksi. Pojat päättivät että silloin he muuttaisivat kimppakämppään ja kasvattaisivat suuren puutarhan. 

Viikonloppuna oli Ana Lucialla jopa kaksi päivää. Kleo ehotti että he menisivät elokuviin. Mikä olisi parempi rentoutumiskeino kuin elokuvateatterin pehmeät penkit ja hyvä elokuva?

Elokuvan loputtua pari oli lähdössä kotiin. Kleo otti Ana Luciaa kädestä kiinni ja veti hänet lähelleen. "Ana Lucia, minä tässä vain mietin että haluisitko sinä…." Kleo änkytti ja hiljeni hetkeksi. "Haluaisinko mitä Kleo?", Ana sanoi ja ihmetteli Kleon käytöstä. "Haluaisitko sinä kenties… hakea take away ruokaa ennen kuin menemme kotiin?" Kleo lopulta sanoi. "Haetaan vaan kultaseni", Ana Lucia sanoi ja suuteli Kleoa.

Kleoa ärsytti. Miksi hän ei uskaltanut kysyä Ana Luciaa vaimokseen. 

Ana Lucia perhekeskeisenä siminä oli innoissaan uudesta pikkuveljestään, vaikka olikin salaa toivonut että saisi pikkusiskon. Pikkusiskon kanssa hän olisi voinut vaihdella vaatteita ja jutella pojista. Mutta nyt hänellä oli kaksi miestä, jotka olivat aina turvaamassa hänen selustansa. 

Perheen keskimmäinen, Carlos, oli jo tottunut siihen että hänet jätettiin välillä oman onnensa nojaan. Ja hän kyllä osasi jo 3 vuotiaaksi huolehtia hyvin itsestään. Carloksessa oli jo taaperona neron piirteitä, ja Pedro kaavaili hänelle suuria tulevaisuuden suunnitelmia kaupunginjohtajana. 

Estella nautti kun hänen ei tarvinnut enää kokea raskauden tuskia. Nyt hän oli synnyttänyt kolme lasta, jotka hän oli luvannut suvulleen. Enää hänen täytyisi edetä urallaan ja huolehtia että Ana Luciasta kasvaisi kunnon prinsessa. 

Keskustaan oli avattu uusi taidenäyttely, ja Ana Lucia osti viikkorahoillaan sinne lipun. Taidenäyttely oli täynnä upeitä moderneja esineitä, ja mitä mielenkiintoisempia tauluja ja patsaita.  

Ana Lucia tosin haaveili että vielä joku päivä hän voisi käydä tälläisissä näyttelyissä oman rakkaan kanssa, eikä hänen tarvitsisi tyytyä kateellisena katselemaan muiden onnea. Ehkä vielä joku päivä, ehkä. 

Kun hän oli lähdössä kotiin, niin miehen ääni pysäytti hänet.

"Hei anteeksi, pudotit rannekorusi", mies sanoi. Ana Lucia katsoi miestä pitkään. Mies oli häntä vähän vanhempi, komea ja kaiken lisäksi vielä kohtelias.

"Kiitos paljon", Ana Lucia vastasi, ja hymyili tälle miehelle. 

Iltapäivä venyi illaksi, ja Ana Lucia ja tämä mies tutustuivat toisiinsa. Miehen nimi oli Kleo, ja hän oli horoskoopiltaan härkä. Yksi miehen luonteenpiirteistä oli snobi. Kellon lyödessä viisi, Ana Lucian piti lähteä kotiin tekemään läksynsä ja katsomaan pikkuveljiensä perään. Mutta tätä miestä, Kleoa, hän ei pystyisi unohtamaan.  

Seuraavana päivänä Ana Lucia etsi puhelinluettelosta Kleon numeron, ja soitti hänelle. He juttelivat pitkät tunnit, ja Ana Lucia oli onnellinen että oli löytänyt ihmisen, jonka kanssa hänen ajatuksensa kohtasivat. 

 

Koulussa kun Ana Lucia kertoi kavereilleen vanhemmasta miehestä, johon hän oli salaa ihastunut, hänelle naurettiin. Muut hänen kaverinsa polttivat tupakkaa, vaihtoivat miehiä kuin alushousuja ja vähät välittivät vanhempiensa mielipiteistä. Mutta Ana Lucia ei ollut sellainen tyttö. 

Viikonloppuna Ana Lucia päätti kertoa Kleolle tunteistaan, ja pyysi hänet viereiseen puistoon iltakävelylle. He kävelivät puistoa ympäri, ja Ana Lucia katseli hymy korvissa Kleoa.

"Kleo, minun täytyy kertoa sinulle jotain", Ana Lucia aloitti.

"Kerro Ana", Kleo vastasi. Ana Lucia tunsi, kuinka hänen poskensa punastuivat. 

"Minä olen ihastunut sinuun", hän vihdoinkin sai sanottua. 

Kleo hymyili, ja silitti tytön poskea: "Soittele kun olet täysi-ikäinen, minä odotan sinua"

Kotona Ana Lucia ryntäsi äitinsä luo, ja kertoi löytäneensä unelmiensa miehen, jolla oli jopa tunteita häntä kohtaan. Estella oli tyttärensä puolesta onnellinen, sillä nyt hän oli varma että Gonzálesin suku olisi turvattu. 

Javier kasvoi taaperoksi. Estellan leikkiessä hänen kanssaan, hän mietti milloin olisi sopiva aika kertoa Ana Lucialle hänen tehtävästään. Hän ei halunnut säikäyttää tyttöä. Javier jokelsi Estellan sylissä onnellisena tietämättömänä kaikesta. 

Perheen neropatti Carlos täytti seitsemänvuotta, ja hän oli hyvin onnellinen siitä. Vihdoinkin hän pääsisi kouluun, jossa hän oppisi paljon uusia asioita. 

Ana Lucia ja Carlos nauttivat toistensa seurasta, sillä he kummatkin olivat hyvin huumorintajuisia.

Carlos ei ollut ainoastaan viisas, vaan myös siisti. Hän ei voinut sietää isänsä tapaa jättää teepussit ympäri talon pöytiä. Joka aamu kun Pedro oli lähtenyt töihin, siisti Carlos isänsä jäljet. 

Kiireisenä bisnesmiehenä yritti Pedro parhaansa mukaan osallistua lastensa elämään. Hän tunsi Javierin varsinkin jääneen vähäiselle huomiolle, puhuttamakaan Ana Luciasta. Mutta olisiko nyt jo liian myöhäistä muuttaa asioita?

Ana Lucia piti Kleoon melkein päivittäin yhteyttä, sillä hän ei halunnut menettää unelmiensa miestä. Hän vain laski päiviä siihen kunnes hän täyttäisi kaksikymmentä, ja voisi rynnätä Kleon syleilyyn.  

Perheen arki sujui kerrankin hyvin, ja Estella oli tyytyväinen itseensä että pystyi vihdoinkin järjestämään elämänsä niin että hänellä oli aikaa perheelleen, työlleen ja Pedrolle tietysti. 

Carlos kiusoitteli siskoaan, koska Ana Lucia ei ollut niin viisas kuin hän. Carloksesta hupaisinta oli pelata Anan kanssa shakkia, sillä Ana ei osannut sääntöjä, ja sen takia Carlos aina voittikin. 

Vihdoinkin se tapahtui, nimittäin Pedron unelma kävi toteen. Hän sai ylennyksen apulaistoimitusjohtajaksi, ja ylennyksen bonuksillä hän päätti ostaa oman auton. Auto ei ollut kummoinen, perus mersu.

Mutta Pedro jaksoi ylpeillä perheelleen ja työkavereilleen auton hienosta maalista, ja sisällä olevista mustista nahkapenkeistä. Eikä tule unohtaa hopealla koristeltuja auton vanteita. 

Estellaa ärsytti kun hän oli joutunut tinkimään työstään, ja eikä hänellä sadellut mitään ylennyksiä, toisin kuin Pedrolle. Estella tiesi että hän ei tulisi millään saavuttamaan urallaan etenemistä viidennelle asteelle, niinkuin sääntökirjassa luki, ja hän tunsi pettäneensä sukunsa. 

Carloksen menetti monet yöunet stressaamalla koulua. Aina ei aika riittänyt läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun, ja hän kärsi huonosta omatunnosta sen takia. Miten hänestä voisi tulla menestynyt liikemies, jos hänen koulunsa menisi JO nyt huonosti. 

Perheen kuopus Javier nautti kun sai perheessään eniten huomiota lapsista. Varsinkin Pedro yritti aina parhaansa mukaan huolehtia pikkupojastaan. Hän muun muassa huolehti siitä että Javier oppi puhumaan ja kävelemään. 

Aika kuluu nopeasti, ja vanhuus tulee. Estella täytti kuusikymmentä, ja hän oikein tunsi kuinka hänen hiuksistaan lähti väri. Toisaalta hän oli myös iloinen, sillä kohta häntä kutsuisivat rauhalliset eläkepäivät. 

Oli myös aika kertoa Ana Lucialle hänen tehtävästään suvun jatkajana.

"Ana Lucia, en ole ennen kertonut sinulle tätä, mutta isäni lähetti minut tänne jatkamaan sukuamme, ja hän antoi mukaani suuren sääntökirjan. Kuten huomaat nyt minä olen vanha, ja on sen aika että sukumme saa uuden perijän, ja se olet sinä", Estella kertoi Ana Lucialle.

"Saanko äiti minä tosiaan sen kunnian", Ana Lucia sanoi, ja hymy levisi hänen huulilleen.

"Kyllä rakas, minä annan tämän kirjan nyt sinulle, ja haluan että perehdyt sukumme sääntöihin", Estella jatkoi ja halasi tytärtään.

Nyt hän oli onnistunut. 

Seuraavana päivänä tapahtui toinen onnistuminen, nimittäin Javier päätti vanheta, ja täytttää seitsemänvuotta. Estella oli onneissaan että enää ei tarvitsisi vaihtaa vaippoja tai herätä yöllä lapsenhuutoon. 

Javier sai uuden luonteenpiirteen, pahuuden. Hänen kasvoistaan näki että hänellä oli metkut mielessä, mutta kuka tiesi millaiset metkut....

Talon viimeinen kehto saisi nyt häipyä. Pedro vei sen vielä samana iltana kaatopaikalle, sillä nyt ei tarvitsisi ajatella vauvoja vähään aikaan, onneksi. 

"Isä, minäkin halua olla yhtä menestyvä bisnesmies kuin sinä", Carlos sanoi isälleen totisena. 
"Kyllä sinä siihen pystyt jos sitä oikeasti haluat", Pedro vastasi. Hän oli ylpeä että sentään yksi hänen lapsistaan oli kasvanut hänenlaisekseen. 

Estellan kasvu vanhukseksi sai Pedron kavahtamaan. Hän ei itse halunnut vanheta, ja saada harmaata tukkaa. Kyllä hän vaimoaan rakasti, mutta nuoruuden huuma oli hänen mielestään jo hävinnyt ajat sitten. 

Lisää kasvua tapahtui, sillä Ana Lucia täytti vihdoinkin kaksikymmentävuotta! Viimeiseksi luonteenpiirteekseen Ana Lucia sai eläintenystävän. Kun perhe kokoontui yhteen syömään Ana Lucian kunniaksi kakkua, pyöri Analla vain yksi ajatus päässä. Taino mies. 

Kleo. 

Kun nuori pari kohtasi he katsoivat toisiaan rakastuneina. Kumpikaan ei sanonut mitään, he vain katsoivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. Sanoja ei tarvittu, sillä rakkautta oli ilmassa. 

"Minä olen nyt täysi-ikäinen", Ana Lucia sanoi ja otti Kleosta kiinni.
"Olen odottanut tätä päivää kuukausia, ja en voi mitenkään kuvailla miten onnellinen tästä", Kleo vastasi ja otti Ana Lucian päästä kiinni. 

Ana mietti mielessään että tämä on nyt varmaan sitä rakkautta. 

 Ana Lucian maha oli perhosia täynnä, ja mitä lähemmäksi Kleo tuli, sitä enemmän häntä jännitti. Kun Kleo oli ihan hänessä kiinni, Ana Lucia päätti olla rohkea ja hän suuteli unelmiensa miestä. Kleo vastasi suudelmaan.
"Ana Lucia, haluaisitko kenties olla tyttöystäväni, koska minä tykkään sinusta tosi paljon", Kleo kysyi.
"Kleo, haluan sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa", Ana Lucia vastasi.

Taivaalla tuikkivat tähdet, ja samoin tuikki tämän nuoren parin tuore rakkaus.