Hei kaikki! Pahoittelen pieniä kuvia, ne kutistuivat vähän liikaa.. Mutta ensiosassa kuvat ovat isompia :-) 

Estella Gonzáles oli juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, Appaloosa Plains, ja vielä unelmiensa asuntoon, kartanoon jossa oli hevoset ja palvelijat. Hänen ei tarvinnut tehdä mitään itse, sillä joku oli aina valmis tekemään asiat hänen puolestaan.

 

Tai niin hän ainakin toivoi. Estella oli juuri muuttanut unelmiensa talon viereen. Pieneen vaaleanpunaiseen taloon, jota ei ollut tilalla pilattu. Hänen isänsä oli suostunut ostamaan talon, jotta hänen tyttärensä voisi vihdoinkin itsenäistyä ja toteuttaa tehtävänsä.
  

Estella Gonzáles, isin tyttö, Churchvillen (hänen kotipaikkakuntansa) tunnetuin bilettejä, jota kutsuttiin sohvaperunaksi ja snobiksi, ja kaikki miehet tiesivät hänen olevan loistava suutelija. Kukaan muu ei tosin tiennyt, että syvällä sisällä, Estella oli vähän omituinen. 

 

Isin ostamasta talosta löytyi sänky ja ruuanlaittotarpeet, mutta Estellahan ei ruokaa tekisi, rahvaanomaista sellainen. Edes 40 tuuman plasmatelevisiota ei löytynyt, koska Estellan isä oli tehnyt selväksi, että tyttö saisi itse hankkia sellaisen. 

 

Talon sisustuskaan ei ollut Estellasta mikään erikoinen, koska isin "hyvä" sisustaja oli sisustanut talon "hienosti". 

 

Churchvillessä Estella Gonzáles ja hänen perheensä tunnettiin "IT"-perheenä. Kaikki tiesivät heidät, ja halusivat kuulua heidän joukkoon. Estellaa kutsuttiin prinsessaksi, ja hänen veljeään Anthonya prinssiki. Estella tiesi että hän oli kaunein ja halutuin nainen Churchvillessä.

 

Estella saattoi bilettää päivästä toiseen, yöstä aamuun, ja sekös ärsytti hänen isäänsä. Vaikka Estella oli aina ollut isin tyttö, ja pappa betalar, niin eräänä päivänä hänen isänsä sai tarpeekseen tyttärensä snobimaisuudesta. 

Eräänä päivänä kun Estella oli tulossa jälleen kerran bilettämästä, hänen isänsä palvelijat olivat pakanneet hänen tavaransa. Estellan isä kertoi että tyttö saisi etsiä itselleen uuden elättäjän uudelta paikkakunnalta. Estella oli murtui.

 

Ensimmäinen aamu uudella paikkakunnalla, ja yksin, oli Estellalle hänen elämänsä surullisin aamu. Siellä hän istui yksinään pienessä mummon tuvassaan ja söi valmishilloleipää.

 

Yöt eivät menneet sen paremmin, sillä Estella oli tottunut siihen että hän oli villi ja vapaa, ja joku oli aina huolehtimassa hänestä. 

Estellan isä antoi Estellalle mukaan heidän sukukirjansa, jossa oli tarkat ohjeet miten tytön ja hänen jälkipolvien tulisi toimia uudella paikkakunnalla. 

 

Sukupolvi 1

-MISSION 1: HANKI MIES

-MISSION 2: MENE TÖIHIN

-MISSION 3: HANKI VÄHINTÄÄN KOLME LASTA

-MISSION 4: PÄÄSE VALITSEMALLASI URALLA VÄHINTÄÄN TASOLLE NUMERO  5

 

Kirjan tulisi siis kiertää sukupolvelta toiselle.

  

Seuraavana päivänä Estella päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä toteuttamaan MISSION 1:stä, eli etsimään miestä. Hän saapui snobien aamupalalle, missä törmäsi toinen toistaan tyhmempii ihmisiin. 

"Tuo nainen ei varmaan koskaan ole peiliä nähnytkään", Estella mietti.

  

Estellan epäonneksi, kaupungin pahin martta, Vera, oli huomannut uuden paikkakuntalaisen, ja päättänyt ottaa hänestä kaiken selvää.

"Mitä sinä täällä teet?", Vera kysyi.

Estella huokaisi, ja vastasi: " Olen etsimässä omaa onneani ja miestä"

Vera nauroi. "Täältä niitä miehiä saat kyllä etsiä"

 

Estella nyrpisti pientä nenäänsä ja tokaisi: "Mutta minä olenkin prinsessa, kyllä minä vielä miehen löydän, kaikki haluavat olla minun kanssani!"

Vera katsoi Estellaa päästä varpaisiin ja repesi nauroon.

"Sinä et ole kyllä prinsessaa nähnytkään!!", hän nauroi, ja vedet valuivat hänen silmistään.

 

Matkalla kotiinsa, Estella päätti pysähtyä pienen lammen luona. Hän huokaisi ja kirosi mielessään isänsä, hänen uuden vaimonsa, ja miten he olivat kehdanneet hylätä hänet. Miten hän ikinä tulisi löytämään miehen tälläisestä tuppukylästä?! 

 

Metsästä juossut pieni varsa sai Estellan toisiin ajatuksiin. Hän mietti, että jos tuollainen pieni varsa pärjäsi näin suuressa metsässä, niin kyllä hänkin vielä miehen löytäisi ja tekisi isälleen kunniaan! Niin, niin hän vielä tekisi. 

 

Varhain seuraavana aamuna Estella lähti lenkille, sillä kyllähän prinsessan tarvitsisi pitää huolta kropastaan. Hän juoksi paikalliselle rannalle, otti kengät pois jaloistaan ja antoi hiekan pistellä varpaitaan. Rannan ilmoitustaululla oli ilmoitus illalla olevista uima-allasbileistä, Estellalle nousi hymy huulille, ja hän oli taas menossa. 

 

Täytyisihän hänen näyttää hyvältä, jos sieltä löytyisikin oikea PRINSSI. 

 

Kello 21:00, Estella saapui uima-altaalle. Siellä oli pilkko pimeää, eikä ihmisiä oikein näkynyt. Oliko hän turhaan laittanut päivettävää rusketusvoidetta ja tehnyt itselleen kivuliaan brasilialaisen vahauksen. 

 

Oli melkein jo keskiyö ja Estella oli saanut uinnista tarpeekseen, ja hän oli valmis lähtemään kotiin. Mutta kun hän astui altaasta ylös hän näki unelmiensa prinssin. Tumma kuin maitosuklaa, ja todella komea. Estellan silmät vain pyörähtivät. 

"Hei, minä olen Estella"

"Pedro, hei"

 

Estella sai selville,että Pedro oli ruokavirtuoosi ja hyvällä tavalla lipeä. Pedro oli kokoajan kehumassa miten kaunis Estella on, ja miten ihana luonne hänellä on. Estella oli vietyä naista. 

"Saanko sinun puhelinnumerosi?", Pedro kysyi.

"Tottakai, 042-1246576", Estella sanoi ja vinkkasi silmää. Pedro halasi häntä, ja katosi yön pimeyteen.

Oli kulunut 3 päivää, ja Pedrosta ei ollut kuulunut mitään. Estella oli pettynyt, hän oli ollut varma että Pedro olisi ollut kiinnostunut hänestä. Kaikki ovat aina kiinnostuneita hänestä! Olisiko mahdollista että MISSION 1, epäonnistuisi.. 

4:nä päivänä Estellan puhelin soi, ja vieras numero näkyi näytöllä. 

"Pedro tässä hei! Jos muistat minut. Anteeksi kun en ole soitellut, mutta minun täytyi hoitaa yksi perheongelma"

Estella mietti hetken, puhuiko mies totta.

"Moi! Kyllä minä sinut muistan, ihmettelinkin miksi sinusta ei ole kuulunut mitään. Haluaisitko tulla käymään luonani jos ehdit?" Estella sanoi, ja tunsi punan nousevan poskilleen.

"Eiköhän se onnistu, pistä osoite tekstiviestillä, nähdään", Pedro sanoi ja sulki puhelimen.

 

Estellalle nousi hymy huulille.

  

Pedro saapui paikalle, haalareissa, ja Estella oli hyvin ihmeissään. Miten noin komealla miehellä olikin noin huono vaatemaku. 

"Anteeksi kun minusta ei ole kuulunut mitään, mutta olin maalaamassa isomummoni velipuolen taloa", Pedro kertoi. 

"Ei se mitään, jos nyt unohdettaisiin talon maalaukset ja keskityttäisiin toisiimme", Estella ehdotti ja hymyili Pedrolle.

  

Estella halusi tutustua Pedroon paremmin, ja päätti haastaa hänet shakkiotteluun. Voittaja oli tietenkin Estella, mutta Pedro ei suuttunut siitä. Lepposa mies, right. 

Päivän päätteeksi Estella kuiskasi Pedron korvaan: "Minä taidan tykätä sinusta".

Pedrolle nousi puna poskille ja hän hymyili. "Niin minäkin taidan sinusta", hän vastasi. Estella oli onneissaan, MISSION 1 oli onnistunut.

Pedro suuteli Estellan kättä, ja lähti onnellisena kävelemään kotiaan päin. 

 

Kotonaan Estella laski taloudensa tilanteen, ja huomasi että uusia laskuja hänellä ei olisi enää varaa maksaa. 

 

Laitteet alkoivat reistailla, ja Estellalla ei ollut hajuakaan miten niitä voisi korjata. 

 

 Uni ei tullut, ja lakanat pitäisi vaihtaa. Ja Pedro pyöri hänen mielessään. 

 

Ruoka maistui puulle ja Estella ei jaksanut panostaa ruokaan. Eihän sitä syönnyt kukaan muu kuin hän. Hän päätti että nyt jos koskaan hänen elämänsä saisi muuttua paremmaksi. 

Estella soitti Pedrolle, ja pyysi häntä luokseen käymään. Hänellä oli tärkeätä asiaa kerrottavana hänelle. 

Kun Pedro saapui Estella juoksi häntä vastaan ja halasi häntä. 

"Minullakin oli ikävä sinua", Pedro vastasi. 

"Pedro.. En pysty enää ajattelemaan muuta kuin sinua, olet sekoittanut elämäni, ja nyt haluaisin kysyä sinulta että muuttaisitko luokseni asumaan ja voisimmeko antaa yhteiselle elämälle mahdollisuuden?", Estella kysyi, ja hän oli todella huolissaan mitä Pedro vastaisi. 

"Estella, sinä olet vallannut mieleni, ja näen kasvosi kokoajan mielessäni. Kyllä! Minä haluan antaa yhteiselle elämälle mahdollisuuden", Pedro vastasi.

 

Estella syöksyi Pedron suuteluun. Hän oli maailman onnellisin nainen.

 

 Ensimmäinen yö oli rakkautta täynnä. Hän halusi vain silittää Pedron hiuksia, ja suudella hänen tulihuuliaan.

"Estella, minä rakastan sinua", Pedro sanoi ja silitti Estella poskea.

"Niin minäkin rakastan sinua", Estella vastasi ja hymyili. 

 

Seuraavaksi oli vuorossa keskittyä MISSION 2:een ja MISSION 3:een..