Ana Lucia peri äitinsä viisauden. Hän oppi nopeasti shakin salat ja kehitti sisäisiä skeemojaan. Hän halusi menestyä elämässään ja koulussa.

Raskaus otti Estellan voimille. Hänen selkänsä oli melkein kokoajan kipeä, ja tuntui että vessanpönttö kutsui kokoajan. 
"Onneksi minulla on Pedro tukenani", Estella tuumi. 

"Sinusta tulee Ana Lucia isosisko!", Estella ilmoitti Ana Lucialle. Ana Lucia kokeili äitinsä mahaa. 
"Sehän on valtava! Miten tuolta tulee vauva ulos?", Ana Lucia ihmetteli. 

Estella pyysi Ana Luciaa istumaan sohvalle alas. Hän mietti miten voisi vastata Ana Lucian kysymykseen ilman että järkyttäisi tytärtään. 

"Kerron vielä sinulle joku päivä kun olet vanhempi", Estella vastasi. 

Ana Lucia meni mietteliäänä nukkumaan, hän olisi halunnut tietää mistä vauvoja tulee ja tärkeintä, miten ne tulevat mahasta ulos, ja sattuuko se.

Samana yönä koko Gonzálesin perhe heräsi kovaan rääkäisyyn, sellaiseen kuin kissa kuolisi. He ryntäsivät terassille, ja mitä he näkivät. Kulkukissa teki kuolemaa, ja viikatemies oli tullut hakemaan häntä. 
Varsinkin Estella ja Ana Lucia olivat järkyttyneitä tästä, he eivät olleet ennen nähneet kuolemaa. 

Järkytys taisi myös käynnistää Estellan synnytyksen, sillä Estella tunsi mahassaan samat supistukset kuin Ana Lucian kanssa. Nyt oli sairaalaan lähdön aika.

Pedro ja Ana Lucia jäivät nukkumaan tietämättöminä Estellan synnytyksestä. Estellaa ei sairaala pelottanut, ja hänellä oli hyvä ja taitava kätilö odottamassa häntä. 

Synnytys eteni nopeasti, ja Estella pääsi vielä samana aamuyönä kotiin toipumaan. Hän vei kotiin mukaan terveen poika vauvan, jonka hän nimesi Carlokseksi. Carlos on arjen sankari ja taitava kalastaja. 

Pedro oli Estellalle vähän vihainen kun tämä ei ollut raaskinut herättää häntä synnytyksen takia. Mutta hän oli hyvin onnellinen siitä että Estella oli tullut kotiin poikavauva mukanaan.

"Minä opetan pojan kalastamaan ja pelaamaan jalkapalloa..", Pedro haaveili. 

Ana Luciaa jännitti ensimmäinen koulupäivä. Saisiko hän uusia kavereita, ja olisiko lukeminen vaikeaa? Silti hän marssi urheasti bussiin. 

Estella oli iloinen. Hänellä oli nyt kaksi lasta, ja onnellinen avioliitto, vihdoinkin. Kohta mission 2 olisi toteutunut. Sitten hänen täytyisi vain tavoitella työurallaan etenemistä, joka oli nyt jäänyt aika heikolle. 

"Minä rakastan sinua", Estella sanoi ja suuteli Pedroa.
"Niin minäkin sinua, murmelipetoni…", Pedro vastasi ja kaappasi Estellan kainaloonsa. 

Estella jaksoi ihmetellä miten helppoa oli olla kotirouva. Lapset olivat helppoja hoitaa, ja hän jaksoi keskittyä pitämään itsensä kunnossa. 

Yhtenä aamuna Estella löysi itsensä jälleen kerran oksentamassa vessanpönttöön, ja hänen mielessään syntyi epäilys. "Joko taas..?". Hän tilasi samana aamuna lääkäriin ajan, jossa hänelle varmistui asia. Hän oli jälleen raskaana.

Pedro sai jälleen ylennyksen töissään. Hänen tuntipalkkansa oli jo melkein 90 simeleonia tunnissa, ja hän oli hyvin ylpeä itsestään. Nyt ei tarvitsisi pelätä sitä etteivät rahat riittäisi laskujen maksamiseen. 

Ana Lucia oli välillä yksinäinen. Äiti ja isä keskittyivät aina toisiinsa tai sitten siihen uuteen kakaraan. Mutta onneksi peili piristi Ana Lucian mieltä.

Koulussa Ana Lucialla meni hyvin. Hän sai kokeista ysejä, ja hänellä oli paljon kavereita. 

"Rakas, me saamme jälleen kerran lapsen", Estella ilmoitti Pedrolle.
"Sehän on rakas ihanaa, ja nyt meillä on varaakin kolmeen lapseen", Pedro vastasi ja silitti sylissään olevan Carlosin päätä. 

"Saisitpa sinä pikkuveljen..", Pedro toivoi ja syleili poikaansa.

Ana Lucia sattui kuulemaan isänsä toivomuksen ja meni hämilleen. Eikö hän kelvannut isälleen, ja mikä nyt tytöissä oli vikana. Ilalla ennen kuin Ana Lucia meni nukkumaan, kyynel valui hänen silmästään hänen poskeaan pitkin. 

Estella piti hyvää huolta lapsistaan, ja hän halusi näyttää sen lapsille. Saa nähdä miten pullea Carlosista vielä kasvaa.

Kolmas raskaus oli Estellalle vaikein. Häntä oksetti kokoajan, ja ruoka ei maistunut. Ainoa ruoka mitä hän söi oli raskausajan vitamiinit, ja appelsiinimehu. 

Pedro sai jälleen ylennyksen, ja mennessään töihin firman uudella Toyota Rav4:lla, hän alkoi miettimään, ostaisinko perheelleeni auton.. 

"Rakas minä haluan ostaa meille auton, voinko ostaa?", Pedro kysyi vaimoltaan. Estella katsoi miestään kuin idioottia.  "Sinä tiedät ihan hyvin että nyt meillä ei ole rahaa, ja vielä kolmas lapsi tulossa", Estella vastasi. 

Pedro meni surullisena nukkumaan.

"Kun menet joskus naimisiin, niin rakas lapseni muista, että mies on se joka pysyy tossun alla. Sinä et koskaan alennu tossun alle", Estella valisti tytärtään.

Ana Lucia katsoi äitiään ihmeissään, ja ihmetteli mitä tossun alla tarkoittaa. 

Hetkeä myöhemmin käynnistyi Estella kolmas synnytys. Pedro oli töissä, ja Estella ei voinut jättää lapsia yksin, joten hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin synnyttää kotona, ilman kipulääkkeitä. Ana Lucia oli katsoi kauhuissaan mitä hänen äitilleen oli tapahtumassa. Nyt hänelle ainakin selvisi mistä ne vauvat tulevat ulos. 

Estella synnytti toisen pojan, joka sai nimekseen Javier. Javier on luonteeltaan sikeä uninen ja taiteellinen. Eli nyt mission 2 oli täytetty, ja Ana Lucia on siis tuleva prinsessa!

Samana iltana Carlos kasvoi taaperoksi. Hän näytti ihan Ana Lucialta miespuolisena versiona. 

Pedro oli taas mielissään. Hänellä oli nyt kaksi poikaa, ja tyttö. 

"I am the man, uhh yeah", Pedro mumisi ääneen. 

Seuraavana päivänä Ana Lucia kasvoi teiniksi. Hän meni samana päivänä käymään äitinsä kanssa optikolla, ja vaati että saisi silmälasit, joissa ei olisi vahvuuksia. Ne olivat muotia. 

Vaikka Ana Lucia oli viisas ja tarkka ulkonäöstään, hän sai yhdeksi piirteeksi myös perhekeskeisen. Taapero Carlos oli hyvissä käsissä, sillä Ana Lucia hoiti häntä paljon. 

 

Seuraavassa jaksossa selviää saako Pedro autonsa, ja millaisia lapsia Carloksesta ja Javierista kasvaa. Löytääkö Ana Lucia tosirakkauden ja eteneekö Estella tehtävissään?