Viime jaksossa Estella tutustui naapurustoon ja löysi unelmien prinssinsä. Vai onko hän se oikea prinssi? 

Estella oli onnellinen. Hän oli löytänyt prinssin, ja saanut suoritettua mission 1:n. Jotta hän pääsisi suorittamaan mission 3:sta, eli edistymään työelämässä täytyisi hänen mennä ensiksi naimisiin. Kaiken lisäksi Estellan sisäinen kello oli alkanut tikittää... 

Pedrossa oli pimeä puoli, jota hän ei ollut näyttänyt Estellalle. Hänessä asui pieni narsisti. Lisäksi Pedro oli hyvin omistavainen, eikä halunnut ketään hänen ja Estellan väliin. Mutta Estellahan ei tiennyt tästä. Eikä saisikaan, jos Pedro sai päättää.

Estella oli edellisen illan miettinyt häntä ja Pedroa, ja oli päättänyt että nyt tai ei koskaan. Hän kysyi Pedrolta tulisiko hän aviopuolisokseen. Ja tottakai Pedro suostui. Nuori pari laittoi päälleen parhaat vaatteet, ja ottivat taksin. He menivät naapuruston puistoon, ja solmivat avioliiton siellä.  

Tilaisuus oli hyvin lyhyt ja intiimi. Ketään läheisiä ei ollut ylistämässä heidän onneaan. Mutta Estellalle oli tärkeintä että nyt ja hän Pedro olivat virallisesti yhdessä. Ja hän pääsisi töihin. 

"Rakastan Pedro sinua", Estella sanoi ja hymyili.

"Niin minäkin sinua rakas, ja tämä tuntuu oikealta", Pedro vastasi ja suuteli vaimoaan.  

Kotona alkoikin jo arki. Pedro oli väsynyt ja laiska, ja Estella hyvänä vaimona halusi miellyttää miestään siivoamalla ja tekemällä hänelle hyvää ruokaa. 

Seuraavana aamuna Pedro katseli ikkunasta ulos ja oli kovin mietteliään näköinen. "Minä haluan pystyä tarjoamaan vaimolleni parasta, ja tämä talo ei ole sitä". Huokaus.

Hän päätti että se on nyt lähdettävä töihin ja alettava elättämään perhettä, että hän pystyisi tarjoamaan vaimolleen parasta. Pedro päätyi töihin bisnesalalle.

Estella oli ollut työhaastattelussa, ja oli pääsi töihin rikosalalle. Hänen toiveammatti oli mafiapomo. Nyt hän oli toteuttanut mission 3;n, ja oli oli mission 2:n vuoro. Ja siitä olisi kerrottava Pedrolle.

"Pedro rakas, minä haluan lapsen", Estella sanoi ja silitti Pedron hiuksia.

 "Lapsen?", Pedro vastasi hämmästyneenä.

"Itseasiassa kolme..", Estella jatkoi ja huomasi Pedron kauhistuneen ilmeen.

"Miten sinä luulit että me pystymme kasvattamaan kolme lasta?", Pedro kysyi. 

"Minä käyn töissä, ja niinhän sinäkin. Rakas se olisi todella tärkeätä minulle", Estella vastasi, ja hänen hymynsä hyytyi vähäsen.

Pedro oli hetken hiljaa ja mietti.

"Jos se on sinulle rakas tärkeätä, niin tehdään lapsi. Haluan että olet onnellinen", hän vastasi ja suuteli Estellaa.

Estella hymyili, hän oli onnellinen.

 Vielä samana iltapäivänä Estella ja Pedro siirtyivät makuuhuoneen puolelle. 

Kului 3 viikkoa. Nuori pari eleli onnellista arkea, ja Pedro opetteli keittokirjan saloja. Tänään vuorossa oli Pasta Carbonara. 

"Kulta, sinä kyllä teet maailman parasta ruokaa!", Estella kehui Pedroa.

Öisin kun Pedro nukkui, Estella hiipi keittiöön ja otti keittokirjan käteen. Hän halusi olla parempi kokki kuin Pedro. Joten yöt hän käytti ruuanlaiton harjoitteluun. Estella oli huono häviäjä. 

Yhtenä yönä kun Estella oli kokkaamassa sai pekonin haju hänessä aikaan yökkäämisrefleksin, ja hän juoksi vessanpöntölle. Estella mietti hetken, voisiko hän olla raskaana. Hän päätti että seuraavana päivänä hän kävisi apteekissa ostamassa raskaustestin. 

Pedro oli sikeäuninen. Hän ei herännyt herätyskelloon, eikä välillä Estellan huudollekaan. Siksi useina aamuina hän joutui ottamaan taksin, koska oli myöhästynyt työpaikan kimppakyydiltä. 

Estella oli ahkerampi kuin Pedro. Työt sujuivat hyvin, ja Estella kuuli työkaveriltaan että heidän pomonsa kaavailee Estellalle ylennystä.  

Kotona Estella marssi vessaan, ja teki raskaustestin. Kului monta pitkää minuuttia, ja sittenhän kaksi viivaa ilmestyi testin näytölle. Estella saisi vauvan. Ajatus tuskallisesta raskausajasta sai Estellan huokaamaan.

Nyt täytyisi vaan kertoa Pedrolle tämä ilouutinen. 

"Pedro, minä tein raskaustestin", Estella aloitti. 

"Ja se näytti kahta viivaa, me saamme vauvan!" Estella huudahti ja odotti kauhistuneena mitä Pedro tähän sanoisi.

"Mitä! Tuleeko minusta isä?" Pedro vastasi ja hymy nousi hänen kasvoilleen.

"Kyllä rakkaani, sinusta tulee maailman paras isä", Estella vastasi ja halasi miestään.

Estella oli hetken hiljaa ja mietti: "Kohta minä olen toteuttanut kaikki isäni käskyt, ja tehnyt suvulleni kunniaa. Isä olisi varmasti ylpeä minusta". 

 Pedro hyväili Estellan mahaa ja oli innoissaan.

"Haluatko käydä ultraäänessä selvittämässä onko se tyttö vai poika?", Pedro kysyi ja jatkoi mahan silittämistä. 

"En oikein tiedä, olen ehkä vanhanaikainen. Minulle on tärkeintä että lapsi on terve", Estella vastasi. 

"Selvä rakas, sitten meidän täytyy vain odottaa synnytystä", Pedro hymähti. 

Raskausaika toi mukaan mielijohteita ja mielihimoja. Juustot olivat ihan parhaita makunautintoja, ja sipulin haju sai Estella oksentamaan. Pedro halusi taata vaimolleen miellyttävän raskausajan, ja hän hemmotteli häntä parhaansa mukaan.

"Rakas, minä haluan tänään mennä syömään siihen uuteen italialaiseen", Estella kertoi miehelleen.

"Jos se tekee sinut onnelliseksi niin mennään", Pedro vastasi.

 Estella oli onnellinen kun hänellä oli mies, joka palvoi maata hänen jalkojensa alla. 

Ei olisi enää pitkä aika niin Gonzálesin perheeseen kuuluisi kolme ihmistä. Estella ja Pedro halusivat vielä nauttia ajasta kahdestaan. 

Estella oli kuullut äitiltään nuorena että vanhempana romantiikka jäisi vähiin. Hän kiehnäsi Pedrossa julkisilla paikoilla, ja nautti miehen karkeista käsistä ja pehmeistä huulista. Vielä kun pystyi.  

Vaikka vauvan sukupuoli ei ollut vielä selvillä, halusi Estella välttämättä vaaleanpunaisen kehdon. Hän toivoi kovasti että saisi tytön, koska vielä joku päivä ainoastaan tyttö voisi periä Gonzálesin talon ja jatkaa missioneita. 

Kun Estella oli mennyt nukkumaan, jäi Pedro yksin olohuoneeseen miettimään asioita. Olisiko hän muka valmis isäksi? Miksi hän ylipäätänsä suostui vaimonsa pyyntöön? Riittävätkö rahat vaippoihin ja ruokaan? Oliko hän menettämässä järkensä?

Estella katseli itseään peilistä järkyttyneenä. Hän oli aikaisemmin käynyt vaa´alla, ja laskenut lihonneensa raskauden aikana 20 kiloa. 

"Tässähän menee ikuisuus kun laihduttaa", hän murehti. 

Ruoka oli tosiaan maistunut Estellalle hyvin, ja se piristi hänen mieltään. Pedro oli parantanut kotikokin taitojaan, ja hän taikoi Estellalle erilaisia ruokia mielellään. 

Jäätelöpuikot olivat loppuraskausajan heikkous Estellalle. Hän käveli naapurin pysäköintialueelle, aina silloin kun Pedro ei huomannut koska tämä valitti Estellalle liiasta jäätelönsyönnistä, ja osti sieltä monia kappaleita jäätelöitä.

Eräänä aamuna Estella päätti jälleen kerran marssia ostamaan itselleen jäätelöitä. Hän päätti ostaa valkosuklaatuplacreme-jäätelöpuikon. Maistettuaan pienen palan, hän tunsi mahassaan vihlaisun. Eikö hänen mahansa tykännyt cremestä vai mistä tuo outo olo johtui?

Kotonaan Estella meni vessaan. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka vesi valui hänen haarojaan pitkin. Hänen lapsivetensä oli mennyt, ja Estella tiesi mitä se meinasi. 

Nyt olisi aika lähteä sairaalaan synnyttämään. 

 

 

Seuraavassa jaksossa selviää selviytyykö Estella synnytyksestä, ja saako hän koskaan tietää Pedron narsistisesta puolesta.