Kleo oli viimeiset viikot käyttänyt siihen että hän oli yrittänyt tutustua paremmin Ana Lucian perheeseen. Varsinkin Carlos oli todella tykästynyt Kleoon, ja tekivät paljon asioita yhdessä.  

Vanhuus toi mukanaan kaikenmaailman sairauksia, ja Estella ei ollut asiasta yhtään innoissaan. Nykyään hänellä piti aina olla mukanaan nenäliina, koska hänen nenänsä vuoti jatkuvasti. Ällöttävää. 

Javier olí oma persoonaansa. Hän oli pahan neron yhdistelmä. Shakin peluu oli hänen intohimonsa, ja aina kun hän voitti vastustajan, hän nauroi pahaa nauruaan: muahahahahah. 

Pedro ei oikein vielä tiennyt miten suhtautua Kleoon muuttamiseen taloon. Vaikka hän oli onnellinen tyttärensä puolesta, niin ajatus Anasta ja Kleosta intiimeissä puuhissa yläkerrossa sai hänet kavahtamaan. 

Yläkerrassa tosiaan tapahtui. Kleo oli koko päivän istunut sängyn reunalla ja kerännyt rohkeutta siihen että kosisi Ana Luciaa. Ana Lucian tullessa töistä kotiin, oli Kleo valmis. Hän polvistui Ana Lucian eteen ja Ana Lucian silmät suurenivat.
"Ana Lucia, rakkaani, tulisitko minun vaimokseni?", Kleo kysyi.
"Oi rakas, tottakai minä tulen!" Ana Lucia huudahti ja otti sormuksen vastaan.

Ana Lucia oli niin iloinen tapahtuneesta, ja vielä yllättynytkin, ja hypähti Kleon syliin. Nyt hän ei olisi enää sinkku, vaan hänellä olisi oma rakas mies, joka rakasti häntä ylikaiken. 

Pedro otti Kleon puhutteluun asiasta. Hän oli vähän vihainen tyttärelleen ja Kleolle. "Sinä sitten menit kosimaan tytärtäni ilman että kysyit minulta lupaa?", Pedro sanoi ja loi kylmän katseen Kleoon. "Niin minä tein, mutta jos ollaan tarkkoja niin kysyin vaimoltasi Estellalta luvan ja hänelle asia oli ok", Kleo vastasi.
"Estella antoi luvan? Hemmetin nainen", Pedro tuumasi. 

Kaiken onnen keskellä kasvoi Carlos aikuikseksi. Yhdeksi uudeksi luonteenpiirteekseen Carlos sai ajoneuvointoilijan. Se sai Carlosta miettimään että jos hän sitten perustaisi oman autofirman… 

Pedron ja Carloksen välit olivat tulehtuneet. Mitä tahansa Carlos teki, niin Pedro oli aina valittamassa siitä. "Minähän lähden täältä heti kun Javier on täysi-ikäinen!", Carlos uhosi. Välillä Pedro mietti oliko hän kenties liian ankara lapsilleen. 

Kleo jatkoi talonmiehenä toimimista. Vaikka hommasta ei rahaa saanut, niin hänellä oli katto päänsä päällä ja joku aina tekemässä hänelle hyvää ruokaa. Mitä muuta mies tarvitsisi? 

"Minä kävin asuntoesittelyssä, ja löysin meille täydellisen vuokra-asunnon, ja tosiaan vuokrasin sen jo", Carlos kertoi Javierille. "Sehän on hieno homma, maltan tuskin odottaa sitä että olen täysi-ikäinen ja että pääsemme muuttamaan sinne", Javier vastasi. 

Seuraavana iltana Ana Lucia päätti yllättää Kleon ja perheensä. Hän puki hienoimman mekkonsa päälleen ja marssi keittiöön Kleon luo. Kleo oli juuri laittamassa ruokaa, ja hän yllättyi kun Ana Lucia seisoi hänen edessään upeissa vaatteissa. "Mennään nyt naimisiin, minä haluaisin sitä", Ana Lucia sanoi. 
"Entä sormukset?" Kleo ihmetteli. "Lainataan äitin ja isän", Ana vastasi.

Tilaisuus oli pieni ja nopea, mutta pääasia oli se että Ana Lucia ja Kleo olivat nyt mies ja vaimo. "Minä rakastan sinua aivan kamalasti", Kleo kuiskasi Ana Lucialle. Ana vain hymyili ja silitti tuoreen miehensä selkää. 

Häälounas oli hyvin yksinkertainen. Pastaa juustokastikkeessa, mutta minkäs teet kun rahaa ei ole? Kleo ei pystynyt keskittymään ruokaan, sillä hänellä oli vain mielessään tuore vaimonsa, joka näytti upealta mekossaan. 

Vielä samana iltana Javier kasvoi aikuikseksi, ja uudeksi luonteenpiirteeksi hän sai kleptomaanin. Hänen katsestaan voi jo huomata että tuo poika tulee vielä kerjäämään vaikeuksia. 

Carlos ja Javier pakkasivat tavaransa ja ottivat taksin uuteen naapurustoon. Pojat halusivat aloittaa yhteisen elämän kaukana Pedrosta. Aikamoinen yhdistelmä kyllä nuo kaksi, tuleva autofirman pomo ja kleptomaani. 

Ana Lucia oli onnellinen jälleen kerran. Hänellä oli elämänsä rakkaus, upea talo, hänen tukkansa kiilsi auringon valossa eikä rahasta ollut puutetta. Voisiko asiat olla paremmin? 

Eräänä päivänä Kleo päätti ottaa esille vakavan asian. "Minä olen huomannut että elämämme kaipaisi jotain uutta ja jännittävää", hän sanoi. Ana Lucia oli onneissaan, halusiko Kleo lapsia hänen kanssaan. 
"Mitä tarkoitat rakas?", Ana Lucia kysyi. 
"Minä ostin meille koiran!!", Kleo kiljahti. Ana Lucia katsoi miestään kuin idioottia.
"Et voi olla tosissasi?", Ana sanoi. 

Kyllä vain, Kleo oli hyvin tosissaan sillä iltapäivällä kurvasi auto heidän pihatielleen. Autosta asteli ulos pieni koiranpentu, tyttö vielä. "Minä tiedän sopivan nimen koiralla, Santana!", Kleo kertoi Ana Lucialle.
"Ihan miten vaan…"Ana Lucia vastasi. Hän ei oikein jaksanut innostua kuolaavasta koirasta. 

Kleo taas oli ihan myyty. Hän ja Santana leikkivät kaiket päivät, ja heistä tulikin nopeasti parhaat ystävät. Kleosta pieni Santana oli säälittävä, sillä se ei osannut vielä kunnolla haukkuakkaan. 

Estella pääsi poliisiauton kyytiin. Hän oli ollut töissä opettelemassa kassakaapin tiirikointia, kun poliisiauto ajoi pihaan ja poliisit ryntäsivät sisälle ja pidättivät kaikki. Estellaa ei hävettänyt, 67 vuotias ja poliisit pidättää. Vau. 

Hän pääsi vasta seuraavana iltana pois putkasta. Putkassa kuulee kyllä kaikkea. Joku mies oli kailottanut putkan perältä miten kiljua tehdään. 

Ana Lucia oli vähän mustasukkainen Santanalle, sillä se sai Kleon kaiken huomion. Ana tiesi että ainakin yhdestä asiasta Kleon olisi pakko olla kiinnostunut. 

Pieni Santana oli viaton pikku hauveli. Se oli niin pieni ettei päässyt yksin yläkertaan, ellei kukaan kantanut sitä sinne. 

Santanan suurin ihailija oli varmaankin Pedro. Pedrosta Santana oli maailman lutuisin koira, ja koira piristi hänen päiviään. 

Ana Lucialle oli tärkeää uransa takia, että hänen kuntonsa pysyisi kohdallaan. Eihän tukevampi poliisi voisi päästä uransa huipulle, ja Ana tosiaan halusi uransa huipulle. Se olisi hänen tavoitteensa.  

Kleon tavoite oli kasvattaa Santanasta tottelevainen koira. Ketään muuta Santana ei totellut paitsi Kleoa, yllätys. 

Ikäerosta huolimatta Estella ja Ana Lucia tulivat hyvin toimeen keskenään. He saattoivat viettää koko sunnuntain sohvalla katsellen erilaisia sisustusohjelmia. Pedro tai Kleo eivät ymmärtäneet miksi televisiolle piti uhrata koko päivä. 

Pian aikaa uhrattaisiin jollekkin muulle, nimittäin lapselle. Kyllä vain, Ana Lucia huomasi yksi aamu olevansa raskaana. Hän tunsi kuinka lapsi potki hänen mahassaan. "Arvaa kultaseni mitä? Me saamme lapsen!", Ana Lucia kertoi miehelleen. "Minä tunsin sen potkun! Tämä uskomatonta", Kleo huudahti. 

"Oletko varma että lapsiasia on sinulle ok?", Ana Lucia kysyi vielä Kleolta. "Rakas, lapsemme ovat meidän rakkautemme hedelmiä joten tottakai asia on minulle ok höpönassu", Kleo vastasi. Ana Lucia halasi miestään onnellisena. 

Ehkä raskausajan hormonit, tai sitten Ana Lucia vain yksinkertaisesti pehmeni, mutta hän ja Santana alkoivat tulla toimeen keskenään. Santana tykkäsi nuolla pienellä kielellään Ana Lucian pehmeää ja hentoa kättä. 

Kun Ana Lucia kertoi äidilleen raskaudesta, oli Estella hämillään. Hän oli aina pelännyt että hän kuolisi ennen kuin näkisi lapsenlapsensa, ja nyt hän jaksoi uskoa että niin ei kävisi. "Olen kultaseni ylpeä sinusta", Estella sanoi ja kuunteli Ana Lucian mahaääniä. 

"Rakas lupaa minulle että lapsi ei tule muuttamaan meidän välejämme", Kleo sanoi Analle. Ana katsoi miestään hämillään ja vastasi: "Mikään ei voisi ikinä tulla meidän väliimme". 

Estellan soitti tottakai myös Carlokselle ja Javierille tiedottaakseen heille uudesta tulevasta sukulaisesta. Pojat eivät jaksaneet innostua Ana Lucian onnesta, sillä heillä oli kuulema tärkeämpiäkin asioita mietittävänä.  

Santana se jaksoi kiusata Estellaa. Kun muut olivat nukkumassa tai töissä ja Santana ja Estella olivat kahdestaan kotona, niin Santanan oli aina ihan pakko pissata olohuoneen lattialle ihan vain että Estella pääsisi siivoamaan. 

Kleohan ei uskonut mitään pahaa pikku koirastaan. Miten niin ihana pieni höppänä voisi haluta kiusata ketään. Santanan tarvi vain laskea korvansa alas, ja katsoa Kleo surullisella ilmeellä niin Kleo ei voinut olla vihainen sille. 

Naapuruston koirat ja kissat piinasivat Gonzálesien roskalaatikkoa. Joka yö joku kävi kaatamassa sen, mutta kuka? Ana Lucia oli aina hyvin vihainen aamuisin, kun hän huomasi että joku oli taas kaatanut roskiksen.  

"Milloin sinä pikku vaavi tulet sieltä ulos jo? Minä en jaksaisi enää odottaa, sillä onhan tässä jo yhdeksän kuukautta kohta odotettu", Kleo tiuskasi Ana Lucian megamahalle.
"Eiköhän se pikkuinen sieltä kohta tulla tupsahda", Ana Lucia vastasi optimistisena. 

 Ja niinhän siinä kävikin. Ilalla Ana Lucian ollessa torkkumassa, hän heräsi yhtäkkiä koviin kipuihin. Sitten kun hän yritti nousta ylös niin hänen lapsivetensä menivät. 
"KLEOOOOOOOO auta minua!!", Ana Lucia huusi hädissään. Kleolla oli itselleen täysi työ ettei hän pyörtyisi. 

 

Loppujen lopuksi Ana Luciahan se oli joka taksin tilasi, sillä Kleo oli aivan liian järkyttynyt eikä hän saanut sanaakaan suustaan. Sairaalaan päästyään Ana Lucia kiidätettiin synnytysosastolle.

Ja 13 tuntia myöhemmin Ana Lucia astui sairaalaan ovista ulos sylissään pieni poika. Poika sai nimen Diego, ja Diegon luonteenpiirteitä ovat: urheilullinen ja sikeä uninen.

Hetkeä myöhemmin sairaalaan ovet kävivät taas. Kleo käveli taksille päin myös pieni nyytti sylissään. Mutta tässä nyytissä olikin tyttö! Tyttö sai nimekseen Luisa, ja hänen luonteenpiirteitä ovat: kaikesta kiinnostunut ja ulkotilaihminen. 
Ana Lucia ja Kleo olivat nyt kaksosten vanhemmat.