Pedro tilasi hänelle ja Estellalle taksin ja se oli menoa. Estella oli ihan varma ettei hän kestäisi sairaalalle asti. Pedro kantoi vaimonsa sairaalan ovista sisälle, ja he juoksivat synnytysosastolle.

Seuraavana päivänä Estella pääsi kotiin pienen tytön kanssa. Tyttö oli luonteeltaan taiteellinen ja kömpelo, mutta Estella oli sitä mieltä että tytössä oli selvää prinsessa materiaalia! 

Kotona Estella esitteli tytölle heidän kotinsa, ja vei hänet tämän omaan huoneeseen. Pedroa vielä kauhistutti ajatus, että nyt hän oli isä, ja hänen täytyisi kantaa vastuu perheestään.

Mutta Estella oli onnellinen. Tyttö oli kaunis, niin kuin hänkin oli ollut vauvana. "Mikä olisi kaunis lapsen nimi?", Estella mietti. Hän katsoi tyttöä silmiin, ja sai väläyksen.

Ana Lucia

Väsyneenä synnytyksestä ja äitiydestä Estella painui pehkuihin, ja käski Pedroa vahtimaan Ana Luciaa. 

Pedro ei innostunut ajatuksesta, että hän joutuisi vahtimaan vauvaa kokoyön. Joten hän päätti soittaa työkaverilleen Rodneylle, ja pyytää häntä kahville. Pojat olivat töissä parhaat kaverit.

Estella heräsi yöllä kovaan meteliin, ja säikähti onko Ana Lucialle tapahtunut jotain. Hän ryntäsi keittiöön. Ja mitä hän näki? Kaksi miestä kahvittelemassa ja munkkia syömässä. Estella katsoi Pedroa vihaisesti, mutta päätti olla kohtelias ja esitellä itsensä Pedron työkaverille.

"Oletko sinä tuon idiootin kaveri?", Estella kysyi.
"Jep, hyvvii työkavvereita mehhä ollaa", Rodney vastasi ihme aksentilla. 

Pedro oli jo painunut pehkuihin, koska häntä ärsytti vaimonsa tapa määräillä kaikesta. Vauvahan oli nukkunut ihan nätisti, ja hän oli vain pyytänyt kaveriaan käymään kahvilla. 

"Naiset.."

Kellon lyödessä neljä, olivat Estella ja Rodney tehneet jo lähempää tuttavuutta. Estella oli saanut selville, mikä Rodney oli horoskoopiltaan ja katsoiko hänkin Piilotettuja Elämiä. Estella ei ollut ikinä ajatellut että hän voisi pettää Pedroa, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen, miksipä ei? Estella antoi Rodneylle puhelinnumeronsa, ja kuiskasi: "Soitellaan"

Ennen kuin Estella meni nukkumaan, hän otti Ana Lucian syliinsä ja ruokki hänet. Tyttö oli niin onnellisen näköinen.

Ana Lucian ääntely oli herättänyt Pedron, eikä Pedro ollut iloinen. "ETKÖ SINÄ OSAA PITÄÄ TUOTA PENSKAA HILJAISENA, SEHÄN ON SINUN TEHTÄVÄSI",  Pedro huusi. 

Estella laittoi Ana Lucian nukkumaan, ja Pedro nukahti uudestaan. Vaikka Pedro oli rauhoittunut, ei Estella halunnut mennä hänen viereensä nukkumaan. 

"Mikäköhän Pedroa vaivaa, ei hän ennen ole ollut tuollainen. Jos hän suuttuu noin pienestä, niin mihin kaikkeen hän pystyykään"

Vaikka Pedrolla paloi käämit kotona, usein, niin työelämässä hänellä meni hyvin. Ylennyksiä sateli, ja pomo oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään. 

Pedron lähdettyä töihin, soi Estellan puhelin. Rodney halusi tavata hänet. He sopivat tapaavansa viereisessä puistossa. Estella ei ollut varma tekikö hän oikein kun meni tapaamaan miestä, joka omalla tavallaan kiinnosti häntä.

Rodney oli hyvin iloinen nähtyään Estellan. Hän halasi Estellaa, ja Estella oli vähän hämmentynyt siitä. 

"Ihanaa kun tulit", Rodney sanoi ja iski silmää.

"Oli kiva tulla.. miksi sinä halusit nähdä?"Estella kysyi. 

"Minä…minä..taidaan.. tykkkätä ssusta", Rodney sanoi ja hän astui lähemmäksi Estellaa. Estellalla loksahti suu auki, ja hän mietti. Vaikka hänellä ja Pedrolla menisi kuinka huonosti, niin ei hän voisi pettää tätä, ainakaan hänen parhaan työkaverinsa kanssa.

Estella palasi kotiin, ja yritti peittää tapahtuneen Pedrolta. Hän oli ylpeä itsestään kun ei lähtenyt Rodneyn mukaan, vaan päätti pelastaa avioliittonsa. Pedrolle hän ei kuitenkaan puhuisi tästä. 

Seuraavana aamuna Estellan puhelin soi. Puhelimessa oli Estellan vanha poikaystävä, Ricardo, joka oli kaupungissa ja halusi tavata. He sopivat tapaavansa seuraavana päivänä. Estella mietti, miten on mahdollista että hänen entisensä soitti ja vielä Rodneyn tapaus? Haluaako suurempi voima hänet ja Pedron erilleen?

Ana Lucia kasvoi nopeasti ja Estella pidensi äitiyslomaansa, että voisi viettää tyttärensä kanssa mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. 

Estellan ja Pedron avioliitto meni jo parempaan päin.  Pitkästä aikaan Estellasta oli ihanaa nukkua miehensä vieressä, ja tuntea sen rakkauden lämmön heidän yhteisessä sänkyssä. 

Aamulla ennen kuin Pedro lähti töihin, kertoi Estella hänelle entisestä poikaystävästään ja siitä että hän olisi tulossa käymään. Pedro ei tykännyt asiasta yhtään, ja vannoi luottavansa Estellaan. Silti, hän oli vihainen. 

 Ricardon saavuttua perille juoksi Estella häntä halaamaan.

"Ihana nähdä sinut!", Ricardo sanoi ja antoi Estellalle poskisuukon.

"Niin sinutkin!", Estella vastasi.

Entinen pariskunta jutteli pitkään, ja kertoivat elämästään toisilleen. Ricardo oli yksinhuoltajaisä ja kenraali paikallisessa armeijassa. Estella kertoi että oli itse juuri saanut vauvan, ja että oli melkein onnellisesti naimisissa.

Ricardo halusi välttämättä tavata Ana Lucian.
"Hänhän näyttää ihan sinulta", Ricardo sanoi ja sai Estellan hymyilemään. Ana Luciakin näytti viihtyvän Ricardon sylissä.

Kun oli RIcardon aika lähteä, hän hymyili ja kuiskasi: "Oli ihana nähdä sinut. Haluaisitko tulla vielä luokseni viinilasilliselle?". Estella katsoi Ricardoa silmiin. Hän halusi hirveästi lähteä katsomaan olisiko nurmikko vihreämpää aidan toisella puolen, mutta.. "Kyllä minä taidan jäädä kotiin, oli kiva nähdä", Estella vastasi. Ricardo lähti pettyneenä kotiin.

Pedron palattua kotiin Estella juoksi hänen luokseen ja suuteli häntä.
"Minä rakastan sinua Pedro", hän sanoi. Pedro oli vähän hämmentynyt, mutta hymyili ja suuteli vaimoaan. "Niin minäkin sinua". 

Oli Ana Lucian aika kasvaa.  Tyttö oli kuin ilmiselvä äitinsä, ja siksi Estella rakastikin tyttö todella paljon.

Taiteellisena lapsena Ana Lucia oppi nopeasti soittamaan. 

Ja rakkaan äidin avustuksella Ana Lucia oppi kävelyn salat. 

Kerranki kun Estellalla oli aikaa päätti hän lähteä iltalenkille. Hän juoksenteli, ja mietti hiljaa mielessään: "Kaikki menee vihdoinkin hyvin, minä olen vielä kaunis, lapseni on ihana ja rakastan miestäni. Kunhan saisin missionit suoritettua" 

Estella heräsi keskellä yötä pahaan oloon. Niin pahaan oloon, ettei hän edes ehtinyt vessaan asti. Oksennukset lensivät pitkin lattialle ja seinälle.

"VOIHAN HEMMETIN HEMMETIN HEMMETTI", Estella raivosi. Miten hänelle oli nyt niin huono olo tullut, ja vielä yhtäkkiä. Ellei, olisiko hän taas raskaana? 

Pedro yritti parhaansa osallistua tyttärensä kasvatukseen. Hän halusi opettaa tytön puhumaan. Salaa mielessään Pedro toivoi että vielä joku päivä, hän saisi pojan.  

Estella seisoi vessassa raskaustesti kädessään. Hän oli raskaana! 

Kun hän käveli takaisin olohuoneeseen, hän näki miten hyvin Ana Lucia ja Pedro tulivat toimeen. Oli ihana nähdä miten Pedro oli muuttunut  kärsimättömästä ja julmasta isästä ja aviomiehestä, unelmien isäksi ja parhaaksi aviomieheksi.

Ana Lucian mentyä nukkumaan, Estella otti miehensä kädestä kiinni.
"Rakas, minä olen raskaana", Estella sanoi ja halasi miestään. Pedro suuteli vaimoaan, ja hänen silmänsä tuikkivat onnesta. 

Hän yritti kuunnella Estellan mahasta mahaääniä, mutta hiljaista vielä oli. 
"Olisipa se poika..", Pedro mietti. 

Estella käytti raskausajan hyväkseen, ja pisti kotinsa uuteen kuntoon. Hän siivosi, täydensi ruokavarastoja, järjesteli paikkoja uudestaan kuten lastenhuoneen.

Aika kului nopeasti, ja vihdoin Ana Lucia kasvoi lapseksi. Pian olisi koulu edessä, ja uudet haasteet !

 

Seuraavassa osassa selviää millaisia asukkaita mahasta putkahtaa, ja kenestä tulee Estellan ja Gonzálesin suvun perijä!