Ana Lucia perhekeskeisenä siminä oli innoissaan uudesta pikkuveljestään, vaikka olikin salaa toivonut että saisi pikkusiskon. Pikkusiskon kanssa hän olisi voinut vaihdella vaatteita ja jutella pojista. Mutta nyt hänellä oli kaksi miestä, jotka olivat aina turvaamassa hänen selustansa. 

Perheen keskimmäinen, Carlos, oli jo tottunut siihen että hänet jätettiin välillä oman onnensa nojaan. Ja hän kyllä osasi jo 3 vuotiaaksi huolehtia hyvin itsestään. Carloksessa oli jo taaperona neron piirteitä, ja Pedro kaavaili hänelle suuria tulevaisuuden suunnitelmia kaupunginjohtajana. 

Estella nautti kun hänen ei tarvinnut enää kokea raskauden tuskia. Nyt hän oli synnyttänyt kolme lasta, jotka hän oli luvannut suvulleen. Enää hänen täytyisi edetä urallaan ja huolehtia että Ana Luciasta kasvaisi kunnon prinsessa. 

Keskustaan oli avattu uusi taidenäyttely, ja Ana Lucia osti viikkorahoillaan sinne lipun. Taidenäyttely oli täynnä upeitä moderneja esineitä, ja mitä mielenkiintoisempia tauluja ja patsaita.  

Ana Lucia tosin haaveili että vielä joku päivä hän voisi käydä tälläisissä näyttelyissä oman rakkaan kanssa, eikä hänen tarvitsisi tyytyä kateellisena katselemaan muiden onnea. Ehkä vielä joku päivä, ehkä. 

Kun hän oli lähdössä kotiin, niin miehen ääni pysäytti hänet.

"Hei anteeksi, pudotit rannekorusi", mies sanoi. Ana Lucia katsoi miestä pitkään. Mies oli häntä vähän vanhempi, komea ja kaiken lisäksi vielä kohtelias.

"Kiitos paljon", Ana Lucia vastasi, ja hymyili tälle miehelle. 

Iltapäivä venyi illaksi, ja Ana Lucia ja tämä mies tutustuivat toisiinsa. Miehen nimi oli Kleo, ja hän oli horoskoopiltaan härkä. Yksi miehen luonteenpiirteistä oli snobi. Kellon lyödessä viisi, Ana Lucian piti lähteä kotiin tekemään läksynsä ja katsomaan pikkuveljiensä perään. Mutta tätä miestä, Kleoa, hän ei pystyisi unohtamaan.  

Seuraavana päivänä Ana Lucia etsi puhelinluettelosta Kleon numeron, ja soitti hänelle. He juttelivat pitkät tunnit, ja Ana Lucia oli onnellinen että oli löytänyt ihmisen, jonka kanssa hänen ajatuksensa kohtasivat. 

 

Koulussa kun Ana Lucia kertoi kavereilleen vanhemmasta miehestä, johon hän oli salaa ihastunut, hänelle naurettiin. Muut hänen kaverinsa polttivat tupakkaa, vaihtoivat miehiä kuin alushousuja ja vähät välittivät vanhempiensa mielipiteistä. Mutta Ana Lucia ei ollut sellainen tyttö. 

Viikonloppuna Ana Lucia päätti kertoa Kleolle tunteistaan, ja pyysi hänet viereiseen puistoon iltakävelylle. He kävelivät puistoa ympäri, ja Ana Lucia katseli hymy korvissa Kleoa.

"Kleo, minun täytyy kertoa sinulle jotain", Ana Lucia aloitti.

"Kerro Ana", Kleo vastasi. Ana Lucia tunsi, kuinka hänen poskensa punastuivat. 

"Minä olen ihastunut sinuun", hän vihdoinkin sai sanottua. 

Kleo hymyili, ja silitti tytön poskea: "Soittele kun olet täysi-ikäinen, minä odotan sinua"

Kotona Ana Lucia ryntäsi äitinsä luo, ja kertoi löytäneensä unelmiensa miehen, jolla oli jopa tunteita häntä kohtaan. Estella oli tyttärensä puolesta onnellinen, sillä nyt hän oli varma että Gonzálesin suku olisi turvattu. 

Javier kasvoi taaperoksi. Estellan leikkiessä hänen kanssaan, hän mietti milloin olisi sopiva aika kertoa Ana Lucialle hänen tehtävästään. Hän ei halunnut säikäyttää tyttöä. Javier jokelsi Estellan sylissä onnellisena tietämättömänä kaikesta. 

Perheen neropatti Carlos täytti seitsemänvuotta, ja hän oli hyvin onnellinen siitä. Vihdoinkin hän pääsisi kouluun, jossa hän oppisi paljon uusia asioita. 

Ana Lucia ja Carlos nauttivat toistensa seurasta, sillä he kummatkin olivat hyvin huumorintajuisia.

Carlos ei ollut ainoastaan viisas, vaan myös siisti. Hän ei voinut sietää isänsä tapaa jättää teepussit ympäri talon pöytiä. Joka aamu kun Pedro oli lähtenyt töihin, siisti Carlos isänsä jäljet. 

Kiireisenä bisnesmiehenä yritti Pedro parhaansa mukaan osallistua lastensa elämään. Hän tunsi Javierin varsinkin jääneen vähäiselle huomiolle, puhuttamakaan Ana Luciasta. Mutta olisiko nyt jo liian myöhäistä muuttaa asioita?

Ana Lucia piti Kleoon melkein päivittäin yhteyttä, sillä hän ei halunnut menettää unelmiensa miestä. Hän vain laski päiviä siihen kunnes hän täyttäisi kaksikymmentä, ja voisi rynnätä Kleon syleilyyn.  

Perheen arki sujui kerrankin hyvin, ja Estella oli tyytyväinen itseensä että pystyi vihdoinkin järjestämään elämänsä niin että hänellä oli aikaa perheelleen, työlleen ja Pedrolle tietysti. 

Carlos kiusoitteli siskoaan, koska Ana Lucia ei ollut niin viisas kuin hän. Carloksesta hupaisinta oli pelata Anan kanssa shakkia, sillä Ana ei osannut sääntöjä, ja sen takia Carlos aina voittikin. 

Vihdoinkin se tapahtui, nimittäin Pedron unelma kävi toteen. Hän sai ylennyksen apulaistoimitusjohtajaksi, ja ylennyksen bonuksillä hän päätti ostaa oman auton. Auto ei ollut kummoinen, perus mersu.

Mutta Pedro jaksoi ylpeillä perheelleen ja työkavereilleen auton hienosta maalista, ja sisällä olevista mustista nahkapenkeistä. Eikä tule unohtaa hopealla koristeltuja auton vanteita. 

Estellaa ärsytti kun hän oli joutunut tinkimään työstään, ja eikä hänellä sadellut mitään ylennyksiä, toisin kuin Pedrolle. Estella tiesi että hän ei tulisi millään saavuttamaan urallaan etenemistä viidennelle asteelle, niinkuin sääntökirjassa luki, ja hän tunsi pettäneensä sukunsa. 

Carloksen menetti monet yöunet stressaamalla koulua. Aina ei aika riittänyt läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun, ja hän kärsi huonosta omatunnosta sen takia. Miten hänestä voisi tulla menestynyt liikemies, jos hänen koulunsa menisi JO nyt huonosti. 

Perheen kuopus Javier nautti kun sai perheessään eniten huomiota lapsista. Varsinkin Pedro yritti aina parhaansa mukaan huolehtia pikkupojastaan. Hän muun muassa huolehti siitä että Javier oppi puhumaan ja kävelemään. 

Aika kuluu nopeasti, ja vanhuus tulee. Estella täytti kuusikymmentä, ja hän oikein tunsi kuinka hänen hiuksistaan lähti väri. Toisaalta hän oli myös iloinen, sillä kohta häntä kutsuisivat rauhalliset eläkepäivät. 

Oli myös aika kertoa Ana Lucialle hänen tehtävästään suvun jatkajana.

"Ana Lucia, en ole ennen kertonut sinulle tätä, mutta isäni lähetti minut tänne jatkamaan sukuamme, ja hän antoi mukaani suuren sääntökirjan. Kuten huomaat nyt minä olen vanha, ja on sen aika että sukumme saa uuden perijän, ja se olet sinä", Estella kertoi Ana Lucialle.

"Saanko äiti minä tosiaan sen kunnian", Ana Lucia sanoi, ja hymy levisi hänen huulilleen.

"Kyllä rakas, minä annan tämän kirjan nyt sinulle, ja haluan että perehdyt sukumme sääntöihin", Estella jatkoi ja halasi tytärtään.

Nyt hän oli onnistunut. 

Seuraavana päivänä tapahtui toinen onnistuminen, nimittäin Javier päätti vanheta, ja täytttää seitsemänvuotta. Estella oli onneissaan että enää ei tarvitsisi vaihtaa vaippoja tai herätä yöllä lapsenhuutoon. 

Javier sai uuden luonteenpiirteen, pahuuden. Hänen kasvoistaan näki että hänellä oli metkut mielessä, mutta kuka tiesi millaiset metkut....

Talon viimeinen kehto saisi nyt häipyä. Pedro vei sen vielä samana iltana kaatopaikalle, sillä nyt ei tarvitsisi ajatella vauvoja vähään aikaan, onneksi. 

"Isä, minäkin halua olla yhtä menestyvä bisnesmies kuin sinä", Carlos sanoi isälleen totisena. 
"Kyllä sinä siihen pystyt jos sitä oikeasti haluat", Pedro vastasi. Hän oli ylpeä että sentään yksi hänen lapsistaan oli kasvanut hänenlaisekseen. 

Estellan kasvu vanhukseksi sai Pedron kavahtamaan. Hän ei itse halunnut vanheta, ja saada harmaata tukkaa. Kyllä hän vaimoaan rakasti, mutta nuoruuden huuma oli hänen mielestään jo hävinnyt ajat sitten. 

Lisää kasvua tapahtui, sillä Ana Lucia täytti vihdoinkin kaksikymmentävuotta! Viimeiseksi luonteenpiirteekseen Ana Lucia sai eläintenystävän. Kun perhe kokoontui yhteen syömään Ana Lucian kunniaksi kakkua, pyöri Analla vain yksi ajatus päässä. Taino mies. 

Kleo. 

Kun nuori pari kohtasi he katsoivat toisiaan rakastuneina. Kumpikaan ei sanonut mitään, he vain katsoivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. Sanoja ei tarvittu, sillä rakkautta oli ilmassa. 

"Minä olen nyt täysi-ikäinen", Ana Lucia sanoi ja otti Kleosta kiinni.
"Olen odottanut tätä päivää kuukausia, ja en voi mitenkään kuvailla miten onnellinen tästä", Kleo vastasi ja otti Ana Lucian päästä kiinni. 

Ana mietti mielessään että tämä on nyt varmaan sitä rakkautta. 

 Ana Lucian maha oli perhosia täynnä, ja mitä lähemmäksi Kleo tuli, sitä enemmän häntä jännitti. Kun Kleo oli ihan hänessä kiinni, Ana Lucia päätti olla rohkea ja hän suuteli unelmiensa miestä. Kleo vastasi suudelmaan.
"Ana Lucia, haluaisitko kenties olla tyttöystäväni, koska minä tykkään sinusta tosi paljon", Kleo kysyi.
"Kleo, haluan sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa", Ana Lucia vastasi.

Taivaalla tuikkivat tähdet, ja samoin tuikki tämän nuoren parin tuore rakkaus.