Sekä Ana Lucialla että Kleolla oli totutteleminen kahteen pieneen vauvaan, joita tarvitsisi koko ajan olla katsomassa perään. Ana Lucialla oli luontainen äidinvaisto, toisin kuin Kleolla, joka ei oikein tiennyt mitä vauvojen kanssa pitäisi tehdä. 

Uusi sukupolvi sulatti Pedron ja Estellan sydämet ja he suutelivat toisiaan pitkään ja intohimoisesti.

Kaiken härdellin keskellä Santana kasvoi pennusta aikuiseksi. Pedro oli käynyt ostamassa lemmikkieläinkaupasta sille lahjaksi hienon punaisen puseron, joka oli ihanan lämmin. 

 "Toivottavasti äiti olet nyt ylpeä minusta", Ana Lucia sanoi äitilleen. 
"Ana rakas, minä olen aina sinusta ylpeä, teit sitten mitä tahansa!", Estella sanoi ja halasi tytärtään. 

Yölliset heräämiset, kahden pienen vauvan ruokkiminen, vaippojen vaihtaminen, jatkuvat helliminen. Kahden vauvan tuoma vastuu yllätti Ana Lucian ja Kleon. Mutta silti he olivat hyvin onnellisia. 

Santana oli hyvin mustasukkainen uusien perheenjäsenien takia, koska se oli tottunut siihen että sai aina Kleon huomion.

Ajatus siitä että joku jatkaisi Gonzálesin sukua sai Estellan huokaisemaan helpotuksesta. Luisa oli todella usein Estellan sylissä, ja Estella salaa mielessään piti Luisaa tulevana prinsessana. 

Talon pihalle oli ilmestynyt käärmeitä ja hiiriä. Kleo päätti kouluttaa Santanan eliminoimaan nämä uhat. Eihän se olisi kivaa, jos joku eläin hyökkäisi vielä Diegon tai Luisan kimppuun. 

"Hyvä tyttö, isin tyttö, minä olen todella ylpeä sinusta", kehui Kleo Santanaa, sillä Santana oli onnistuneesti pyydystänyt hiiren ja tuonut sen Kleon luokse.  

Ana Luciaa ahdisti äitiys. Kyllä hän siitä nautti, mutta mielummin hän olisi ollut töissä jahtaamassa rikollisia. "Enää viikko niin äitiyslomani päättyy", Ana toisteli päänsä sisällä. 

Pedro ei jaksanut hössöttää lapsenlapsiensa perässä. Hänestä oli hauskempaa lenkkeillä Santanan kanssa. He saattoivat käydä monien kilometrien lenkille, ja vielä monesti päivässä. 

Lapset väsyttivät sekä Kleoa että Ana Luciaa, eikä heillä enää riittänyt aikaa toisilleen. Varsinkin Ana oli hyvin huolestunut tästä. Heillä oli ollut Kleon kanssa niin sanottu kuiva kausi päällä viimeiset kaksi viikkoa. 

Yhtenä iltana Kleo kuitenki päätti yllättää vaimonsa, ja siitäkös Ana olikin iloinen. Nuoren parin lempi kukoisti jälleen kerran. 

Viikko lähestyi loppua, ja kohta Ana Lucia palaisi takaisin töihinsä. "Rakas, pärjäätkö sinä täällä kotona lasten kanssa kun minun on ylihuomenna palattava työelämään?", Ana kysyi Kleolta. "Eiköhän me pärjätä höpönassuni", Kleo vastasi ja jatkoi aamupalan kokkaamista. 

"Isä, sinun täytyy sitten auttaa Kleo lastenhoidossa jos hän ei itse pärjää", Ana kertoi isälleen aamiaispöydässä. Kleo mulkaisi Anaa, koska hän halusi pärjätä lastensa kanssa itse ilman apua. "Juu juu…", Pedro vastasi.

"Minulta kysyvät apua, justiinsa, minähän en sitä pojua auta. Pärjätköön itse lastensa kanssa. Välillä tekisi vaan niin mieli näyttää sille taivaan merkit!", Pedro möyhkäsi alakerrassa.

Sunnuntai-iltana oli kaksosten synttärit. Kakkua ei ollut, mutta tunnelma oli korkealla. Kleo auttoi Luisaa kasvamaan, mutta häntä inhotti ajatus tulevasta uhmaiästä. 

Ana Lucia taas piti huolen että Diegosta kasvoi taapero. Jostain kumman syystä Diegolle ilmestyi vaaleat hiukset, jotka aiheuttivat kohua perheessä. Kleo epäili jo Anaa pettämisestä, mutta tutkittuaan omaa sukupuutaan selvisi että hänen isoäidillään oli myös olleet vaaleat hiukset. Sieltä tukka lienee periytyneen.

Santanan ja Kleon välit korjautuivat pikku hiljaa, ja heistä tulikin taas parhaat ystävät. Santana sai myös uuden luonteenpiirteen, seikkailija. 

Viimeisenä vapaapäivänään halusi Ana Lucia viettää aikaa lapsiensa kanssa. Hän opetti Diegon kävelemään, ja nautti jokaikisestä minuutista poikansa kanssa. 

Luisa nautti olostaan omissa oloissaan. Lapsien yhteinen leluarkku oli Luisan lempipaikka hengailla.

Suuri päivä koitti vihdoinkin. Ana Lucia palasi takaisin töihin tavoittelemaan ylennyksiä. Hänellä olisi suuri urakka, jos hän haluaisi suorittaa yhden tehtävistään (pääse urasi huipulle).

Vihdoinkin kun Luisa meni nukkumaan, käytti Diego tilaisuutensa hyväksi ja kiipesi Luisan leluarkkuun. Jos Diego olisi jäänyt Luisalle kiinni leluarkkuun kiipeämisestä, olisi Luisa suuttunut Diegolle tästä. Mutta Diegon onneksi Luisa nukkui syvää ja sikeätä unta.  

Työpäivän loputtua Ana Lucia sai kuulla että hän oli ansainnut ylennyksen ja sekös häntä hymyillytti. Nyt hänen koko perheensä voisi olla ylpeä hänestä.

Kotona Ana ryntäsi yläkertaan lastensa luo rutistamaan heitä. 8 tuntia erossa rakkaista lapsista oli hänelle pitkä pitkä aika. "Äiti on nyt kotona kullanmuru", Ana Lucia lässytti Diegolle. 

Estella päätyi jälleen kerran poliisiasemalle. Hän sai jo toisen varoituksen rahan väärentämisestä, ja seuraavasta varoituksesta hän joutuisi vankilaan. Niinpä Estella päätti ottaa lopputilin töistä. 

Kun Pedro kuuli vaimonsa poliisiasemaseikkailuista, hän ei todellakaan ollut iloinen. Häntä hävetti vaimonsa seikkailut. 

Santanasta tuntui siltä että taas se oli unohdettu. Ana Lucia onneksi huomasi sen oudon käytöksen, ja päätti piristää koiraa. Keskiviikko ilta vietettiin keppiä heittelemällä, välillä harjattiin Santanan turkkia ja tietenkin ruoka oli gourmeeta. 

Luisa oli jo melkein lapsi, eikä vielä osannut kävellä, puhua tai käytä itsenäisesti potalla. Kleo päätti opettaa näin viime metreillä lapselleen nämä kaikki taidot. Anaa harmitti kun hän ei ehtinyt osallistua tyttärensä elämään. 

"Minua harmittaa kun sinä yksin huolehdit lapsista, ja minä en ikinä ehdi", Ana huokaisi. Kyynel valui hänen silmästään. "Kultaseni, minä tiedän että yrität parhaasi, ja tiedän myös sen miten tärkeätä työsi on sinulle", Kleo sanoi ja halasi Ana Luciaa. 

Estellan ja Pedro olivat jälleen kerran rakastuneita toisiinsa. Vaikka Estellasta tuntui joskus siltä, että hän oli Pedron kanssa vain velvollisuutensa takia, niin nyt hänestä tuntui siltä että hän rakasti Pedroa oikeasti. 

Kaksosilla oli kaksi lelua, leluarkku ja rummut. Kumpi sai leikkiä millä ja milloin aiheutti hirveitä riitoja. Diego oli aina vetämässä siskonsa hiuksista, ja Luisa yritti teroittaa hampaitaan pureksimalla Diegon varpaita. 

"Sinä et saa syödä Diegon varpaita!", Estella räyhäsi Luisalle. Luisaa itketti, hänhän vain halusi kostaa veljelleen ja näyttää kuka on yläkerran pomo! 

Kleo alkoi jo vakavissaan harkita töihin menemistä lemmikkieläinkauppaan, koska Santanasta huolehtiminen ja hoitaminen oli hänestä aivan ihanaa. 

Mutta kuultuaan vaimonsa uudesta ylennyksestä sai se hänet luopumaan ajatuksesta. Eihän rahaa enää tarvittaisi, kun Ana Lucia tienasi rahaa joka viikko enemmän. 

91 vuoteen päästyään oli Estellan aika poistua maailmasta. Hän eli pitkän ja onnellisen elämän. Hän sai kolme ihanaa lasta, ja kaksi lastenlasta. Estellaa ei pelottanut kuolema, sillä hän oli onnellinen päästyään ikuiseen lepoon. 

Pedro oli todella surullinen vaimonsa kuolemasta. Hän yritti näyttää pirteältä, ja siltä että häntä ei jaksaisi kiinnostaa koko asia, mutta asia ei ollut niin. Välillä hän juoksi vessaan, lukitsi oven ja istahti vessan lattialle itkemään suruunsa. 

Ana Lucia ja Kleo taas keksivät oman tapansa surun unohtamiseen. 

Pedro ei koskaan aikaisemmin ollut huolehtinut lapsenlapsistaan, mutta nyt hän halusi antaa heille huomiota. Diegossa ja Luisassahan virtasi Estellan veri. Vaikka Estella kuoli, onnistui hän tuoda Pedron ja muun perheen yhteen. 

 

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Pretty Gonzáles jatkuu jälleen joulun jälkeen :)